Implementation of telecommunication network charging system

Teleoperaattoreilla on tarkat vaatimukset viestinnän veloittamisesta, eikä tarkoituksenmukaisia ohjelmistoja ole montaa. Nykyisten veloituslaskennassa käytettävien ohjelmistojen käyttökustannukset ovat korkeat suhteessa jatkuvasti väheneviin puhelumääriin. Puheluiden lisäksi laskulla voidaan veloittaa tiedonsiirtoa, viestejä tai muita kuin telepalveluita. Tiedonsiirtomäärään perustuvan veloituksen tarpeellisuus korostuu tulevaisuudessa, kun laajakaistaliittymissä nopeuden hyödyntäminen myyntiargumenttina ei ole enää perusteltua. Tämä johtuu siitä, että liittymänopeudet kasvavat nopeammin kuin tarve. Työssä tutustuttiin nykyiseen veloituslaskentajärjestelmään, joka oli toteutettu paikallisena ohjelmistona, josta laskutusaineisto välitettiin verkon kautta laskutusjärjestelmän palveluntarjoajalle. Tämän tilalle toteutettiin verkkopalvelu, jonka kautta vastaavat toiminnot ovat käytettävissä. Uuden järjestelmän toteutuksessa keskeisessä roolissa oli asiakasoperaattorin ja valvovan viranomaisen Traficomin asettamien vaatimuksien huomiointi suunnitelmassa ja toteutuksessa. Verkkopalvelun kehityksen osalta keskityttiin taustajärjestelmän referenssitoteutukseen, jonka lisäksi palvelun käyttöä varten rakennettiin yksinkertainen käyttöliittymä. Tiedonsiirron veloituksen osalta selvitettiin mahdollisuuksia säädännönmukaiselle laskennalle ja järjestelmäarkkitehtuuri toteutettiin tukemaan tiedonsiirron veloittamisen helppoa käyttöönottoa. Toteutuksena syntynyt järjestelmä täyttää kaikki ennalta määritellyt vaatimukset. Sen avulla muodostettu laskutusaineisto täsmää edeltävällä ohjelmistolla laskettuun. Uudessa järjestelmässä operaattorien omien tilaajien tunnistaminen puheluissa on toteutettu edeltävän numerosuunnan sijaan vertaamalla numeroa nykyisiin tilaajatietoihin. Tämä mahdollistaa oikeudenmukaisen veloituksen myös siirrettyjen numeroiden tapauksessa. Tiedonsiirron osalta säädännön tarkka tutkiminen ja testaus johti Traficomin Määräyksen 31 muuttamiseen muotoon, joka mahdollistaa tiedonsiirron veloituksessa myös IP-otsikkokenttien veloittamisen. Tarkastelussa havaittiin, ettei voimassaollutta säädäntöä pystytty noudattamaan käytettävissä olevien verkkoelementtien avulla