Paper machine wide integration of drive dimensioning

Paperikoneen telojen linjakäyttöjen tehontarvelaskelma on osa paperikonetarjousta. Tehontarvelaskennan tarkoitus on määrittää laitteiden tehovaatimukset ja jakaa ne käyttöpisteille. Näiden tietojen avulla voidaan puolestaan valita kyseiselle paperikoneelle sopivat mekaaniset käyttölaitteet ja sähkömoottorit. Nykyisellä toimintatavalla yksi tarjousinsinööri ei pysty tekemään koko laskentaa itse, koska laskentaohjelmia on lukuisia ja ne noudattavat hyvin erilaisia toimintalogiikoita. Tämän työn tavoitteena on kehittää tehontarvelaskennan prosessi sellaiseksi, että se tukee nykyistä tehokkaammin linjalaajuista tarjoustoimintaa. Järjestelmästä pyritään muodostamaan sellainen, että se sitoo nykyistä vähemmän henkilöresursseja, sen ylläpito on hajautettu ja suunniteltava järjestelmä mukautuu ketterästi muuttuviin liiketoiminnan vaatimuksiin. Työ jakautuu kahteen osaan: teoriaosaan ja soveltavaan osaan. Aluksi teoriaosassa tarkastellaan linjakäyttöjen tehontarpeen suhdetta paperikonelinjan energian kokonaiskulutukseen. Tämän jälkeen tutkitaan Metson tarjousprosessin nykyistä rakennetta, jotta prosessin vaatimukset osataan ottaa huomioon rakennettavan järjestelmän suunnittelussa. Seuraavaksi käydään läpi paperikoneen koneryhmien tyypilliset piirteet käyttöjen kannalta, jotta saavutetaan karkea ymmärrys laskennasta ja paperikoneen linjakäyttöjen tyypillisimmistä tehokaivoista. Lisäksi perehdytään karkeasti modulaarisuuden ja systeemien kehityksen teoriaan, minkä perusteella valitaan sopiva menetelmä, jolla järjestelmä kehitetään. Työn soveltavassa osuudessa analysoidaan ensimmäiseksi rakenneryhmien nykyiset laskentapohjat ja käydään läpi käytettävyyden perusteita, mitkä antavat arvokasta tietoa järjestelmän arkkitehtuurin suunnitteluun. Tämän jälkeen esitetään suunnitellun järjestelmän arkkitehtuuri, rajapinnat, sekä käyttöliittymä. Järjestelmä todetaan alustavien testien perusteella toimivaksi, mutta järjestelmän intensiivisempää kehitystä jatketaan läpi laajemman käyttöönoton, jotta käyttäjien toiveisiin voidaan vastata nopeasti ja rakennetaan näin heidän luottamustaan järjestelmää kohtaan. Lopuksi esitetään ehdotuksia järjestelmän edelleen kehittämiseksi: laskentapohjia olisi mahdollista yhdenmukaistaa nykyistä pidemmälle ja laskennan läpinäkyvyyttä voitaisiin lisätä käyttöluotettavuuden parantamiseksi. Toisaalta nyt kehitettyyn järjestelmään voitaisiin integroida myös muilla osastoilla käytettyjä laskentaohjelmia, jolloin vältyttäisiin päällekkäisyyksiltä ja vähennettäisiin kokonaisvaltaisesti ylläpidon työmäärää. Myös laskentapohjien kaavojen, toiminnan ja rakenteen dokumentointi kannattaisi yhdenmukaistaa nykyistä pidemmälle. Työn lopuksi esitetään ajatus lukuisia ohjelmia ja järjestelmiä palvelevasta ns. äitikonfiguraattorista, joka saattaisi mahdollistaa merkittäviä kokonaistehokkuusetuja, ja johon myös nyt kehitetty järjestelmä voitaisiin yhdistää