The development of Kangasala’s Vatiala on condition of the cultural landscape

The Tampere regional centre programme has been completed. The Tampere regional centre includes the city of Tampere, towns of Nokia, Orivesi and Ylöjärvi and the municipalities of Kangasala, Lempäälä, Pirkkala and Vesilahti. The main purpose to prepare the programme was to optimize the regional decision-making and to solve where the future inhabitants of the growing region should be situated. The increase of habitants is estimated to be approximately 90 000 during the next 20 years. The newly announced programme adjudges that the prospective growth of population within Tampere region will be placed by compressing the existing conurbation and building its neighbouring areas by supporting public transport systems. It means that the growth will change the urban structure and cultural landscape of the existing conurbation. In the beginning, the programme had high expectations of uplifting the cultural heritage as a regional attractive force. But somehow the ready-made programme leaves all contemplation concerning the cultural heritage for the future extension plans. To improve the regional attraction and to preserve the cultural landscapes there is also a need for a regional culture programme. At the moment Kangasala municipality has about 28 000 inhabitants. The approximated growth of is 11 000 by the year 2030. Vatiala, which is a piece of Kangasala’s banded conurbation, will be housing 2000 of the forthcoming inhabitants. The main purpose of my thesis is to find the most valuable parts of Vatiala and to solve how the development could happen without ruining the existing urbanity and agricultural heritage. The idea is not to maintain and preserve the landscape as a museum, but to re-evaluate the regional programme’s compress ambitions and to resolve how to enable the growth by not only saving the cultural heritage but also lifting it as an attractive force. I have divided Vatiala into zones that differ from each other by their landscape, building means and building points in time. Thinking in zones intends to help the future planning to see the separate characteristics of the arias and to develop every zone by sustaining its own values. I have also made rough plans where to situate the supplemental housing and how to get more out of the existing cultural heritage. In my high expectations the thesis will help the contemporary and future citizens of Vatiala, the planners and the policymakers of Kangasala municipality to see and to understand the stories that are hidden in the landscape, to see the beauty of the multi-layered conurbation and to appreciate it. The colonization history of Vatiala is checkered. It is a mixture of old and new, agrarian and urban. There are still left pieces of middle-age villages, after-war reconstruction areas, military areas, element-building areas from the 1970’s and brand new modern houses. The nature especially in the southern parts of the conurbation is amazing with its waterfront and gulch lakes. During the 1970’s many parts of the old village was consumed under the fast built new housing areas. Also the village’s social rendezvous, Tallimäki, has been treated under new paths. Before designing the future Vatiala we must learn from the predecessors’ mistakes. Vatiala is a mixture of agrarian and urban. That mixture spiced up with the stunning nature is Vatiala’s most important attractive force.Tampereen seudullinen rakennemalli on valmistunut. Seudun väestön on arvioitu kasvavan 90 000 asukkaalla vuoteen 2030 mennessä. Rakennemallin tarkoitus on tehostaa kuntien yhteistä päätöksen tekoa ja ratkaista uusien asukkaiden sijoittaminen seudulle. Väestökasvu on päätetty suunnata olemassa oleviin taajamiin tai niiden reuna-alueille joukkoliikennereittien läheisyyteen. Rakennemallissa yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja täydentäminen johtaa siis muutoksiin olemassa olevien taajamien kaupunkirakenteessa, maisemassa ja kulttuurissa. Rakennemallityön alkuvaiheessa esitettyihin tavoitteisiin kuului kulttuuriympäristöjen kunnioittaminen ja hyödyntäminen seudun vetovoimaisuuden kehittäjänä. Rakennemalli päätyi kuitenkin jättämään rakennetun ympäristön ominaispiirteiden, maiseman ja kulttuurin turvaamisen ja korostamisen vetovoimatekijöinä kokonaan jatkosuunnitelmien tehtäväksi. Seudullisen vetovoiman kehittämisen ja vuosisatoja vanhan kulttuurimaiseman säilyttämisen takia rakennemalli kaipaisi rinnalleen kulttuurimallia, jonka tavoitteena olisi teknisten ja taloudellisten ratkaisujen rinnalla kehittää seudun henkistä ja kulttuurista pääomaa. Valmistuneen rakennemallin arvioiden mukaan Kangasalan asukasmäärä vuonna 2030 on yhteensä 38 700 asukasta. Se tarkoittaa noin 11 000 asukkaan lisäystä vuoden 2008 tilanteeseen. Vatialan taajama on rakennemallissa merkitty merkittävästi täydennettäväksi asuinalueeksi, johon varaudutaan sijoittamaan 2000 uutta asukasta. Asuinaluetta on tarkoitus täydentää tiiviillä ja väljällä pientalorakentamisella. Vatialan osayleiskaavatyö alkoi rakennemallin pohjalta vuoden 2010 alusta. Diplomityöni päätarkoituksena on ollut tutkia Vatialan kehitystä suhteessa vallitseviin sosiaalisiin, historiallisiin ja taloudellisiin ilmiöihin ja löytää taajaman tärkeimmät kulttuuriset arvot tulevaa osayleiskaavan valmistelua varten. Vaikkakin osa rakennemallin tavoitteista on diplomityössäni kyseenalaistettu, ei työn pyrkimys ole museoida olemassa olevaa tilannetta, eikä estää uusien asukkaiden sijoittamista alueelle. Sen sijaan täydennysrakentamisen sijoittamista on mietitty tarkemmin siten, että sillä olisi kulttuuriympäristölle positiivinen ja eheyttävä vaikutus. Olen jakanut taajaman toisistaan poikkeaviin osakokonaisuuksiin, helpottaen niiden luentaa ja tulevaa kehittämistä omien erityispiirteidensä ehdoilla. Olen yrittänyt nostaa esiin taajamasta kohtia, joiden rakentamisen ohjaus tulevan kaavoituksen avulla on erityisen tärkeää alueen hengen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. Lisäksi olen kehitellyt luonnosmaisesti uusia toimintaehdotuksia ja toimintareittejä merkittävien rakennusten ja kulttuuriympäristöjen tueksi. Lisäksi tavoitteenani on ollut auttaa nykyisiä ja tulevia vatialaisia sekä kunnan suunnittelijoita ja päättäjiä lukemaan maisemaan ja rakennettuun ympäristöön kätkeytyviä tarinoita ja merkityksiä. Historian ymmärtäminen on oman lähiympäristönsä tuntemista, siihen kiinnittymistä ja siitä heräävää yhteenkuuluvuutta. Toiveenani onkin ollut herättää asukkaissa paikallishenkeä ja arvostusta omaa asuinympäristöä ja sen juuria kohtaan. Vatialan taajaman asutushistoria on laaja ja monisäikeinen. Ympäristössä on sekoitus vanhaa ja uutta, agraaria ja urbaania. Jäljellä on osa keskiaikaista kylää ja kantatiloja, vanhoja huviloita, varus-kunnan rakennuksia, jälleenrakennuskauden omakotialueita, 1970-luvun lähiörakentamista ja lähivuosien uusia asuinalueita ja julkisia rakennuksia. Luonto, erityisesti taajaman eteläosassa on rantoineen ja rotkojärvineen vaikuttava. Alueen läpi kulkee vanha Hämeen valtatie ja rautatie- ja teollisuushistoriasta kertoo soramontulle johtava entinen Vehmaisten rataväylä. Vatialan nopea kasvu 1960–1970-lukujen taitteessa tuhosi lähes kokonaan Vatialan vanhimman kylärakenteen ja rakennuskannan. Runsas soranotto ja tielinjaukset ovat hävittäneet mukanaan harjun ja taajaman vanhan sosiaalisen keskuksen, Tallimäen. Alueen keskiaikaisista ryhmäkylistä on jäljellä vielä Riunvaivan/Lemposen kylä taajaman pohjoisreunalla, joka on nyt vaarassa jäädä uudisrakentamisen alle. Uutta kasvua suunniteltaessa on varottava toistamasta edellisten virheitä. Vatialassa keskiaikainen maaseutumaisema ja urbaani taajama sekoittuvat. Se, yhdessä upean luonnon maiseman kanssa on Vatialan suurin vahvuus ja vetovoimatekijä. /Kir1