Osakkaiden omistusosuuksista poikkeavan osingonjaon verotus

Tässä tutkimuksessa arvioidaan vero-oikeudellisesti osakeyhtiölain mahdollistamia tapoja jakaa osakeyhtiöstä osinkoa osakkaiden omistusosuuksista poikkeavasti. Keskeisimmiksi kysymyksiksi muodostuvat näissä tilanteissa se, kenen tulona osinko verotetaan ja katsotaanko yhtiöoikeudellisesti osinkona jaettu erä myös verotuksessa osingoksi. Tutkimusongelman taustalla on se, että voimassa oleva verojärjestelmä on pääsääntöisesti pohjautunut olettamaan, jonka mukaan osakkeet antavat yhtiössä yhtäläiset tai lähes yhtäläiset oikeudet. Verolainsäädäntöön ei kuitenkaan sisälly osingon määritelmää. Kun nykyinen osakeyhtiölaki sallii osakkeiden tuottamien oikeuksien muokkaamisen varsin vapaasti osakkaiden parhaaksi katsomalla tavalla, on tämä aiheuttanut epävarmuutta sen suhteen, voidaanko myös osingon verotusta koskevia säännöksiä soveltaa kaikkiin osakeyhtiölainsäädännön mukaan osingoksi katsottaviin eriin. Näihin esitettyihin verolain tulkintakysymyksiin etsitään tutkimuksessa vastausta lainopillisen tutkimusmetodin keinoin. Lainopilliselle tutkimukselle on ominaista oikeussäännösten systematisointi ja oikeussäännösten sisällön selvittäminen, eli varsinainen lain tulkinta. Tulkinta kohdistuu lakitekstin merkityksen selvittämiseen, missä hyödynnetään oikeuslähteitä. Kun oikeussäännöksen merkitys tunnistetaan, voidaan myös esittää sitä koskevia väitteitä. Tutkimuksessa havaittiin, että lähtökohtaisesti voimassa olevien osingon verotusta koskevien säännösten tulisi useissa tilanteissa soveltua myös silloin, kun osinkoa jaetaan osakkaiden omistusosuuksista poikkeavasti. Osinkotulon kohdistamiselle verolainsäädäntö kuitenkin asettaa rajoitteita. Osingon verotuksellisen luonnehdinnan osalta riskillisinä näyttäytyvät erityisesti työn-tekijöiden osakasomistukset. Sen sijaan voimassa oleva lainsäädäntö vaikuttaa mahdollistavan hyvin vapaasti sellaisen verosuunnittelun, jossa osakeomistus muotoillaan taloudelliselta ehdoiltaan lähinnä vieraan pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi, eli osaketta hyödynnetään hybridi-instrumenttina. Vaikka tutkimuksessa onnistuttiin lähtökohtaisesti löytämään selkeitä lainsäädäntöön perustuvia tulkintoja erilaisten osingonjakotilanteiden- ja perusteiden verokohtelulle, osakkaiden omistusosuuksista poikkeavan osingonjaon vallitseva verotuskäytäntö on epävarmaa. Osingonjakoon liittyvien veroriskien hallitseminen vaatiikin siten erittäin huolellista verosuunnittelua