Opetussuunnitelmatyö yhteistoiminnallisena prosessina : opettajat yliopiston opetussuunnitelmaa kehittämässä

Tutkimuksen kontekstina oli Tampereen teknillisen yliopiston tuotekehityksen pääainekokonaisuus. Tutkimuksessa tarkasteltiin yliopiston opetussuunnitelmatyötä sekä opettajien välisenä yhteistoimintana että siihen vaikuttavien toimijoiden näkökulmasta. Tutkimuksella oli kaksi tavoitetta. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, miten osallistujat rakensivat yhteistoimintaa heille järjestetyssä opetussuunnitelman kehittämistilaisuudessa. Yhteistoiminnan lisäksi tutkimuksen toisena tavoitteena oli opetussuunnitelmatyöhön vaikuttavien toimijoiden tarkastelu. Näitä toimijoita tarkasteltiin opettajien niille antamien merkitysten kautta. Toimijat jaettiin sisäisiin ja ulkoisiin toimijoihin, ja niiden yhteyksiä toisiinsa tarkasteltiin opettajien antamien merkitysten mukaisesti. Tutkimusaineisto kerättiin tuotekehityksen pääaineen opintojaksojen opettajille järjestetystä opetussuunnitelman yhteiskehittämistilaisuudessa, johon osallistui tutkijan ja tutkimusavustajan lisäksi neljä opettajaa sekä tilaisuuden ohjaaja. Aineisto koostui kahdesta osasta. Sitä kerättiin ensinnäkin etnografisin menetelmin yhteiskehittämistilaisuudessa, jossa tutkija teki muistiinpanoja ryhmän toiminnasta. Toisen osan muodosti yhteiskehittämistilaisuuden nauhoitus, joka litteroitiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin sosiaalista konstruktionismia. Aineiston analyysissa käytettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla tarkasteltiin osallistujien yhteistoiminnan rakentumista yhteiskehittämistilaisuudessa, kun taas teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla tutkittiin sitä, minkälaisia merkityksiä opettajat liittivät opetussuunnitelmatyöhön vaikuttaviin toimijoihin. Tutkimuksen tulosten mukaan osallistujien yhteistoiminnan muodostumiseen vaikuttivat toiminta ja vuorovaikutus. Toiminnasta oli tunnistettavissa osallistujien yhteinen visio sekä toimintatapa, kun taas vuorovaikutukseen sisältyi vuorovaikutuksen eri muodot ja ryhmädynamiikka. Opetussuunnitelmatyöhön vaikutti myös useita eri toimijoita, joista osa koettiin jopa rajoittavina, kun taas osa nähtiin melko neutraaleina. Sisäiset toimijat koostuivat tiedekunnasta, opiskelijoista ja opettajien omasta yhteisöstä, kun taas ulkoisiin toimijoihin sisältyi työelämän ja korkeakoulupolitiikan. Näistä toimijoista tiedekunta ja korkeakoulupolitiikka koettiin vahvasti ulkopuolisina ja ehtoja sanelevina eliminä. Toimijoita ei kuitenkaan nähty täysin toisistaan erillisinä, vaan ne kytkeytyivät osittain myös toisiinsa. Opettajien yhteistyöskentely oli hyvä väline opetussuunnitelman kehittämistyölle, sillä se toimi samalla myös opettajien ammatillisena keskustelufoorumina. Opetussuunnitelmalla osoittautui olevan useita erilaisia rooleja, joissa korostuivat sen laajemmat ulottuvuudet eikä sitä käsitetty pelkästään pedagogisen toiminnan ohjauksen välineenä. Tutkimustulosten mukaan opetussuunnitelmatyöhön kytkeytyi niin poliittiseen kuin yhteiskunnalliseenkin kontekstiin toimien myös arvo- ja merkitysneuvotteluiden välineenä. Tutkimustulosten mukaan toimijoiden mukaan ottamista opetussuunnitelmatyön varhaisessa vaiheessa voidaan suositella, sillä tällöin saataisiin eri toimijoiden ääni kuuluviin opettajien näkemysten lisäksi. Tällöin yhteistyö toimijoiden kanssa parantaisi myös monialaista yhteistyötä opetussuunnitelmatyössä