Der Einsatz von Rollenspielen zwecks Einübung freien Sprechens im finnischen Daf-Unterricht der gymnasialen Oberstufe : eine empirische Fallstudie zu zwei Unterrichtsversuchen

Tutkielmassa tarkastellaan oppilaiden saksan kielen suullisten kommunikointitaitojen kehittämistä. Vieraan kielen kommunikoinnissa tulisi ottaa huomioon myös kohdekielen kulttuuriset ja sosiaaliset aspektit sekä erilaiset kommunikointitaidot, kuten keskustelukumppanin huomioonottaminen, puheenvuoron antaminen ja ottaminen, välikommenttien antaminen sekä non-verbaaliset taidot (ilmeet ja eleet), joita voidaan harjoittaa esimerkiksi roolileikkien avulla. Tutkimus on kvalitatiivinen ja syventävä tapaustutkimus suullisen kielitaidon motivoinniksi saksa vieraana kielenä-opetuksessa. Tämän työn kokeilussa käytettiin rooliharjoituksia ja vapaata keskustelua suullisen kielitaidon sekä kommunikoinnin aktivoinnin lisäämiseksi. Kokeilun kohteena oli tamperelaisen lukion ensimmäinen ja kolmas luokka (abiturientit) 2017. Kokeilun alussa oppilailta kysyttiin, mitä odotuksia heillä on saksan suulliselta kurssilta? Oppilaiden vastaus oli yksikantaan: ”Oppia puhumaan! Enemmän suullisia harjoituksia ja kommunikointia muiden kanssa!” Rooliharjoitukset toimivat myös hyvänä harjoitteena ja rohkaisukeinona omien estojen ylipääsemiseksi puhua vierasta kieltä. Teoriaosuudessa perehdytän siihen, mitä suullinen kielitaito ja kommunikointi ovat ja millaisia ohjeita yleinen eurooppalainen viitekehys sekä suomalainen lukion opetussuunnitelma 2015 asettavat vieraan kielen opiskeluun. Työssäni olen tuonut esiin aiempia tutkimuksia aiheeseen liittyen. Rooliharjoituksissa pyrin ottamaan aiheiksi oppilaiden omaa kokemusmaailmaa lähellä olevia teemoja tai sellaisia aiheita, joista heille mahdollisesti olisi hyötyä tulevaisuudessa. Tätä ajatusta tukee myös Schreiter (2001: 916), joka on ilmaissut asian osuvasti ”kukaan ei puhu ilman syytä”. Tällä hän nostaa esiin relevanttien, kokemusperäisen ja tarkoituksenmukaisen kommunikointiharjoitteiden merkitystä alusta asti vieraiden kielten kommunikoinnissa. Oppilaiden oma mielipide otettiin huomioon aiheita suunniteltaessa. Roolileikkien avulla voidaan Schreiterin (2001: 910–911) mukaan harjoitella esimerkiksi spontaaneja ilmaisutaitoja, tervehtimistä, mielipiteen ilmaisua sekä keskusteluja jokapäiväisistä teemoista. Tutkielmassani rooliharjoitteiden aiheena oli lääkärillä käynti. Ensimmäisen pilottiryhmän kanssa tammikuussa 2017, joka muodostui 13 abiturientista eräässä tamperelaisessa lukiossa, käytettiin kokeilun lämmittelyosuudessa erilaisia pienryhmäkeskusteluja esimerkiksi, miten selviytyä stressistä, mielipiteitä pakolaisuudesta tai ilmastonmuutoksesta tai poliitikkojen jääviydestä. Sen jälkeen perehdyimme valmiiksi kirjoitettuihin roolileikkeihin, alkaen seuraavista teemoista: lääkäriajan varaaminen, ilmoittautuminen vastaanotolla, lääkärin vastaanotolla toimiminen ja apteekissa käynti. Rooliharjoituksia vaikeutettiin asteittain siten, että oppilaat saivat monisteen, jossa oli listaus sairauksista (myös heidän kotiläksynään itsekeräämiä sairaussanoja), oiremäärityksistä sekä lääkärin antamista hoito-ohjeista sekä lääkärissäkäynnin skeema, jonka mukaan heidän piti harjoitella ilman valmiiksi annettuja repliikkejä. Seuraavaksi harjoiteltiin vaihto-oppilaan kohtaamista sekä tien neuvomista. Oppilaille annettiin moniste, jossa oli vain avainsanoja aiheesta. Tukisanojen avulla heidän piti luoda keskustelu aiheesta. Lopuksi järjestettiin heidän toiveensa mukaisesti vapaa, autenttinen keskustelu ajankohtaisesta aiheesta: ”Mitä ylioppilaskirjoitusten jälkeen? – Tulevaisuuden suunnitelmia.” Ryhmäkeskustelut videoitiin ja nauhoitettiin. Tavoitteena oli selvittää, millaisia keskustelu- ja kommunikointitaitoja abiturientit olivat oppineet erilaisten rooliharjoitteiden avulla. Tämän pilottiryhmän kokeilun jälkeen valmistelin uutta ja tarkempaa kokeilua lopputesteineen lukion ensimmäiselle luokalle, joka suoritettiin toukokuussa 2017. Toisena kokeiluryhmänä toukokuussa 2017 toimi saman tamperelaiskoulun ensimmäinen lukioluokka, joka koostui 35 oppilasta. Harjoitusaiheena tässäkin ryhmässä toimi lääkärissä käynnin kaavio kuten edellisessä pilottiryhmässä. Tämän ryhmän kanssa kävimme tarkemmin läpi lääkärissä käynnin skeemaa ja lähestyimme aihetta oppilaslähtöisesti kysymällä heidän mielikuvia tai kokemuksia lääkärissäkäynnistä niin Suomessa kuin ulkomailla. Rooliharjoituksia suoritettiin samaan tapaan kuin ensimmäisessä pilottiryhmässä tammikuussa eli oppilaille annettiin tarkat valmiiksi kirjoitetut repliikit, joiden mukaan he toimivat. Seuraavassa vaiheessa oppilaat harjoittelivat lääkärissäkäyntiä monisteen avulla, joka sisälsi avainsanoja sairauksien eri oireista sekä hoito-ohjeista. Näiden avulla heidän piti itse luoda lääkärin ja potilaan välinen keskustelu lääkärissäkäynnin rungon pohjalta. Tämä osoittautui jo selvästi hankalammaksi sanastonsa vuoksi, vaikkakin leikkisämmäksi vaiheeksi. Lopuksi oppilaiden taitoja testattiin pienimuotoisella kirjallisella sekä suullisella testillä, joka videoitiin. Tämän kokeilun avulla halusin mitata opittuja taitoja sekä roolileikin soveltuvuutta suullisen kurssin arvioinnissa sekä sitä, onko suullista taitoa mahdollista mitata kirjallisesti. Nykyinen ylioppilaskokeemme on rakennettu vain kirjallisen taidon varaan, joka ei mittaa millään tavoin oppilaiden suullista taitoa. Ylioppilaskokeiden rakenneosion dialogissa pyritään mittaamaan kielellistä kommunikointitaitoa erilaisissa asiointitilanteissa, mutta se ei varsinaisesti mittaa suullista kielitaitoa. Tutkimuksen lopputuloksena ilmeni, että oppilaat suhtautuivat pääosin positiivisesti rooliharjoituksiin. Kritiikkiä saivat valmiiksi kirjoitetut rooliharjoitukset, joissa ei oppilaalla ollut mahdollisuutta omaan kielelliseen tuotokseen. Haastattelujen ja palautteiden mukaan oppilaat haluavat rooliharjoituksissa enemmän vapauksia itse muodostaa repliikkinsä sanatarkkojen käännösten sijaan sekä harjoituksia käytännön tilanteisiin, erityisesti autenttiseen puhumiseen. Heidän toiveena ovat heidän omaa elämäntilannettaan lähellä olevat aiheet. Roolileikit ovat mielestäni yksi mahdollisuus muiden harjoitteiden rinnalla suullisten taitojen ja kommunikointitaitojen harjoittamiseksi sekä oppilaiden rohkeuden lisäämiseksi puhua vierasta kieltä. Nämä eivät kuitenkaan saisi olla valmiiksi kirjoitettuja repliikkejä vaan perustua enemmänkin omaan tuotokseen. Videoitu roolileikkisuoritus, joka perustuu annettuun skeemaan jostain aiheesta, voisi toimia yhtenä suullisen kurssin mahdollisena arviointiperusteena. Kokeiluni ja olettamukseni mukaan roolileikit kannustavat ja rohkaisevat lukiolaisia enemmän suulliseen ilmaisuun. Tämän tuloksena on, että oppilaiden toiveena on harjoitella aitoja, autenttisia käytännönläheisiä tilanteita, kuten miten toimia Saksassa esimerkiksi lääkärin vastaanotolla, onnettomuuden sattuessa, apteekissa, ravintolassa, hotellissa ym. tilanteissa