Lapsuusiän kuormittavat elämäntapahtumat, psykopatologia ja itsetuhoinen käyttäytyminen : Tutkimus suomalaisista nuorista osastopotilaista ja heidän iän ja sukupuolen suhteen kaltaistetuista verrokeistaan

Lapsuus- ja nuoruusiässä koettujen kuormittavien elämäntapahtumien on todettu olevan yhteydessä aikuisiän psyykkisiin ongelmiin ja itsetuhoisuuteen. Tutkimukset ovat olleet pääosin retrospektiivisiä ja tutkittavat henkilöt aikuisia. Monissa tutkimuksissa on myös keskitytty tutkimaan vain yhtä tai kahta kuormittavaa elämäntapahtumaa, vaikka kuormittavilla elämäntapahtumilla on taipumus kasautua. Kuormittavien elämäntapahtumien yhteyttä nuoruusikäisten itsetuhoisuuteen ja itsetuhoisuuden eri muotoihin on myös tutkittu vähän. Tämä tutkimus on osa Kellokosken sairaalassa toteutettua, “Kellokoski hospital Adolescent Inpatient Follow-Up Study” (KAIFUS) – tutkimus- ja kehittämishanketta. Tutkimukseen osallistuneet nuoret (13–17 -vuotiaat) olivat psykiatrisessa osastohoidossa vuosien 2006–2010 aikana (N=206). Verrokkiaineiston muodosti saman sairaanhoitoalueen kuntien koululaiset ja opiskelijat (N=203), jotka olivat kaltaistettu iän ja sukupuolen mukaan. Diagnosoinnissa ja itsetuhoisuuden arvioinnissa käytettiin puolistrukturoitua K-SADS-PL haastattelua. Itsetuhoisuutta tutkittiin sekä summamuuttujana, että jaoteltuna itsetuhoiseen käyttäytymiseen, ei itsemurhatarkoituksessa tapahtuvaan itsensä vahingoittamiseen ja näiden yhdistelmään. Lisäksi tietoa koottiin hoitajien ja tutkijoiden täyttämällä strukturoidulla taustatietolomakkeella ja tutkittavien täyttämillä strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Tutkimuksessa havaittiin, että osastopotilaat olivat kokeneet kuormittavia elämäntapahtumia huomattavasti enemmän kuin verrokit, ja kuormittavien elämäntapahtumien kasautuminen lisäsi riskiä olla osastopotilas. Suuri osa eri elämäntapahtumista oli yhteydessä sekä sisäänpäin- että ulospäin suuntautuviin oireisiin. Tutkimuksessa testattiin psyykkisen oiremittari SCL-90 käytettävyyttä nuorilla ja todettiin, että mittari on lähinnä yksiulotteinen, mutta hyvä mittari nuorten yleisen psyykkisen oireilun mittaamiseen. Mittaria käytettiin jatkossa muissakin tutkimuksissa nuorten psyykkisten oireiden määrän mittaamiseen. Kuormittavilla elämäntapahtumilla todettiin olevan suora yhteys nuorten itsetuhoisuuteen. Psyykkisten oireiden määrä, impulsiivisuus, heikko sosiaalinen toimintakyky ja heikko perheen toimintakyky toimivat kaikki mediaattoreina kuormittavien elämäntapahtumien ja itsetuhoisuuden välillä. Sen sijaan alkoholin käyttö ei näyttäytynyt merkitsevänä mediaattorina ja jätettiin sen vuoksi pois jatkotutkimuksista. Kun testattiin mediaattoreiden vaikutusta yhtäaikaisesti monimediaattorimallissa, todettiin että vain koetut psyykkiset oireet ja impulsiivisuus olivat merkitseviä mediaattoreita kuormittavien elämäntapahtumien ja itsetuhoisuuden välillä. Itsetuhoinen käyttäytyminen oli tämän tutkimuksen mukaan yhteydessä diagnosoituun depressioon ja bipolaarihäiriöön, sekä itseraportoituun depressiivisyyteen ja psykoosioireiluun. Seksuaalinen hyväksikäyttö, impulsiivisuus ja itseraportoitu depressiivisyys ja psykoosioireilu olivat yhteydessä itsetuhoiseen käyttäytymiseen, jossa oli mukana myös ei itsemurha tarkoituksessa tapahtuvaa itsensä vahingoittamista. Pelkästään ei itsemurha tarkoituksessa tapahtuva itsensä vahingoittaminen oli yhteydessä itseraportoituun heikkoon sosiaaliseen toimintakykyyn. Kuormittavat elämäntapahtumat olivat yhteydessä itsetuhoiseen käyttäytymiseen, jossa oli mukana myös ei itsemurha tarkoituksessa tapahtuvaa itsensä vahingoittamista, mutta merkitsevyys jäi vain suuntaa-antavaksi, eikä tilastollista merkitsevyyttä voitu todeta. Kuormittavilla elämäntapahtumilla on merkittävä yhteys nuorten pahoinvointiin. Koska tutkitut kuormittavat elämäntapahtumat koskevat pääsääntöisesti perheessä ilmeneviä ongelmia, on tärkeää, että kuormittavista elämäntapahtumista kysytään haastateltaessa nuorta niin perustasolla kuin erikoissairaanhoidossakin. On tärkeää, että koko perhe on mukana hoidossa ja saa tarvittavaa ohjausta ja neuvontaa, kun nuori oireilee kuormittavien elämäntapahtumien johdosta. Näin voidaan katkaista sukupolvien välistä pahoinvoinnin kierrettäAdolescent psychiatric inpatients more often than adolescents in the community have been exposed to adverse childhood experiences. Adversities in childhood have been demonstrated to be associated with later psychopathology and suicidality. Studies concerning adverse childhood experiences are mostly retrospective and contain adult samples, and many investigate only one or two adversities at the same time. Further, it is not clear why some individuals exposed to adversities successfully go through adolescence while others fail. Adolescence is known as a second chance, and information to predict adolescents’ psychopathology and suicidality or treat adolescents and the whole family is needed to prevent adulthood psychopathology and suicidality. This study aimed to investigate whether adverse childhood experiences are related to adolescents’ psychopathology or to severe psychiatric disorders in inpatients and whether there are special adversities linked to either internalizing or externalizing disorders. To get a more accurate picture of a multidimensional self-report psychiatric symptoms questionnaire’s usefulness for adolescents, the psychometric properties of the SCL-90 questionnaire were investigated. Additionally, the mediating roles of psychiatric symptoms, impulsivity, alcohol misuse, and family and social dysfunction between adverse childhood experiences and suicidality were evaluated. Further, to shed light on the risk factors related to adolescent inpatient suicidality, suicidality was divided into the categories of “no self-harming behavior”, “suicidal behavior”, “non-suicidal self-injury”, and “suicidal behavior with non-suicidal self-injury”. Altogether 206 adolescent inpatients and 203 sex- and age-matched adolescents in the community participated in the study. All participants were interviewed with the Schedule for Affective Disorders and Schizophrenia for School-Age Children-Present and Lifetime version (K-SADS-PL) to assess psychiatric diagnoses. Adverse childhood experiences included parental psychiatric and alcohol use problems, parents’ divorce, witnessing intimate partner violence, experience of physical and sexual abuse, and parental criminality. Definitions of suicidality, suicidal sum score, suicidal behavior (SB), and non-suicidal self-injury (NSSI) were based on the K-SADS-PL interview. Self-report questionnaires were used to gather information on adolescents’ psychiatric symptoms, impulsivity, and alcohol use as well as experience of family and social dysfunction. ACEs were associated with adolescent inpatient status, and the odds ratio was greater with those who had more cumulative number of ACEs. Most ACEs were associated with both internalizing and externalizing disorders. The SCL-90 questionnaire proved to be mostly unidimensional, but was a useful tool for screening overall psychopathology in adolescents, and thus, it was included in further studies to measure adolescents’ psychiatric symptoms. ACEs had a positive direct effect on suicidality, while psychiatric symptoms, impulsivity, social dysfunction, and family dysfunction had a positive indirect effect. Only alcohol use was not a significant mediator. Multiple mediation analysis revealed that psychiatric symptoms followed by impulsivity were the most significant mediators between ACEs and suicidality. Suicidal Behavior (SB) was related to diagnoses of depression and bipolar disorders and self-reported depression and psychoticism. SB with Non-Suicidal Self-Injury (SB with NSSI) was related to sexual abuse, impulsivity, and self-reported symptoms of depression and psychoticism. NSSI was related only to social dysfunction. ACEs were related to SB with NSSI only at a trend level. These results indicate that ACEs are a serious risk for later psychopathology and suicidality. Both adolescents and parents need support, advice, and treatment. Healthcare professionals should consider ACEs when faced with an adolescent needing help for mental health problems and/or suicidality. Early identification and treatment of adolescents with ACEs may prevent adulthood psychopathology