Varhaisvatuksessa tapahtuneiden muutosten tarkastelu Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Suomessa

Tämä väitöstutkimus tarkastelee varhaiskasvatuksen kehittymistä erilaisissa yhteiskunnallisissa järjestelmissä viimeisten vuosikymmenten aikana. Vertaileva tutkimus toteutettiin kolmessa yhteiskunnallisessa kontekstissa, Amerikan Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Suomessa. Tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten varhaiskasvatuksessa ja sitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat haastaneet paitsi varhaiskasvatuksen toteuttamista ja pedagogiikkaa, vanhempien roolia varhaiskasvatuksen asiakkaina sekä viime kädessä vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Kansainvälistä vertailevaa tutkimusta sekä tietoa varhaiskasvatuksen kulttuurisista ja yhteiskunnallisista muutoksista on saatavilla varsin rajallisesti. Tämän väitöstutkimuksen tarkoitus on vastata tähän tarpeeseen. Kaikissa tutkimusmaissa varhaiskasvatusjärjestelmät ovat erilaisia sekä tämän tutkimuksen että historian valossa tarkasteltuna. Yhdysvalloissa varhaiskasvatusjärjestelmä on hajanainen ja palvelut tuotetaan pääosin yksityisesti. Perheiden tekemät valinnat varhaiskasvatuspalveluiden suhteen ovat riippuvaisia perheen toiveista, varallisuudesta ja palveluiden saatavuudesta. Valtiollista ohjausta varhaiskasvatukseen ei ole. Venäjällä ja Suomessa tilanne on toisenlainen: varhaiskasvatuspalvelut ovat valtaosin julkisesti järjestettyjä ja perustuvat universaaliuden ideologialle. Väitöskirja on artikkelimuotoinen ja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka kukin vastaavat tutkimustehtäviin toisiaan täydentävistä näkökulmista. Tutkimusaineisto kerättiin monimenetelmäisesti kolmessa eri vaiheessa, vuosina 1991, 2011 sekä 2014. Pitkä tutkimusprosessi, varhaiskasvatuksen kehittyminen sekä vertailevan tutkimustiedon lisääntyminen haastoivat muuttamaan ja kehittämään käytettyä tutkimusmetodologiaa. Vuoden 2011 aineistonkeruun jälkeen tutkimuksen epistemologinen painopiste muuttui ja kvantitatiivisesti kerättyä aineistoa hyödynnettiin focus group -haastattelujen keskustelumateriaalina. Tutkimusmaittain toteutetuissa ryhmäkeskusteluissa päiväkodin johtajat analysoivat vanhemmilta ja henkilöstöltä kerättyjä laadunarviointiaineistoja ja pohtivat, mikä varhaiskasvatuksessa oli muuttunut ja miksi. Tämän reflektiivisen menetelmän tarkoituksena oli tuottaa kulttuurisesti relevanttia tietoa varhaiskasvatuksessa tapahtuneista muutoksista. Tutkimuksessa kehitettyä menetelmää kutsuttiin reflektiiviseksi emic-analyysiksi ja sen tarkoitus oli vahvistaa vertailevan tutkimuksen kulttuurista luotettavuutta. Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että varhaiskasvatusta koskettavat muutokset institutionaalisessa varhaiskasvatuksessa, vanhempien roolissa suhteessa varhaiskasvatukseen ja vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä linkittyvät vahvasti toisiinsa. Yhteiskunnan sekä vanhempien odotukset varhaiskasvatusta kohtaan nähtiin kasvaneen jokaisessa tutkimusmaassa, mutta tulokset antavat kuitenkin viitteitä siihen, etteivät ympäröivän yhteiskunnan odotukset sekä varhaiskasvatuksen sisäiset kehittymispyrkimykset kaikilta osin kohtaa. Paineet tulosvastuullisuuden kasvamiselle varhaiskasvatuksessa etenkin Yhdysvalloissa olivat ristiriidassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagogisten pyrkimysten kanssa. Venäjällä ja Suomessa lasten yksilöllisyyttä korostavaa pedagogiikkaa on vahvistettu opetussuunnitelmissa, mutta yhteiskunnallisten investointien riittämättömyys koettiin estävän tämän ideaalin toteuttamista. Kaikissa maissa vanhempien rooli varhaiskasvatuksen asiakkaina nähtiin muuttuneen ja siinä korostui kuluttaja-asiakkaan rooli. Vanhempien muuttunut rooli sekä vaatimukset lisätä vanhempien osallisuutta varhaiskasvatuksessa haastavat kehittämään kasvatusyhteistyön tavoitteita ja periaatteita niin ohjausjärjestelmän kuin pedagogiikan toteutumisen tasolla. Varhaiskasvatuksen muutokset edellyttävät entistä vahvempaa ammatillisuutta sekä uudenlaisen kasvatusajattelun omaksumista niin opettajien kuin johtajien keskuudessa. Tutkimuksessa sovelletun vertailevan tutkimusotteen tuottaman ymmärryksen kautta voidaan nostaa tarkasteluun varhaiskasvatuspoliittisen päätöksenteon näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla sekä tarkastella mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja vaikutussuhteita. Tutkimustulosten asettaminen laajempaan yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja historialliseen kehykseen auttaa ymmärtämään, kuinka kansallinen varhaiskasvatusjärjestelmämme on muotoutunut ja siten tunnistaa paremmin sen vahvuuksia ja kehittämisen kohteita.The aim of this dissertation was to examine and reflect how institutional early childhood education (ECE) has developed in cross-cultural settings from the early 1990s until now. More precisely, the study focused on sociocultural changes regarding institutional ECE, its implementation and pedagogy, the changed role of the parents and the perceived changes in parent-teacher co-operation. So far, knowledge and research concerning the described cross-cultural changes in ECE has been limited. The dissertation in hand seeks to fulfil this gap. To pursue its aim, the study was conducted in three different sociocultural contexts: the USA, Russia and Finland, each representing a variety of ECE policy options. In all of the studied societies, ECE systems differ greatly in their origins, governance and demands. In the United States, institutional ECE is market driven, and child care choices are dependent on the family’s preferences and financial resources, without federal or state interference. On the contrary, in Russia and Finland, the services rely on the principle of universality, and the majority of ECE is publicly provided. The dissertation is compiled with three sub-studies, each having its own, yet interrelated, set of problems. The data for the dissertation was obtained from three different phases – 1991, 2011 and 2014 – with multiple methodological strategies. During the period studied, the increased complexity of global ECE services and the growing body of knowledge about cross-cultural methodologies created a need to react to these changes and to further develop the research design. After the second data collection phase in 2011, an epistemological shift was taken concerning the methodology. The quantitatively acquired data was used as a stimulus material for focus group discussions. In each studied society context, child care centre directors analysed the quality evaluations collected from the parents and teachers by surveys, and reflected what had possibly changed in their ECE and why. The aim of the developed and applied reflective emic analysis (REA) method was to enhance the knowledge production process, and secondly, to increase the cross-cultural sensitivity of the study through the use of cultural informants. The findings of this study indicated interrelated changes in the studied societies concerning the task of ECE, the pedagogical goals, the roles of parents and changes in co-operation between parents and teachers. The societal expectations and demands towards ECE were shown to have grown in each society context, reflected not only through reformed policies and research but also through the expectations of the parents. The results suggest that the internal educational goals of ECE and the pedagogical aspirations of the professionals differed to some extent from the expectations of ECE set by the society. However, this notion was perceived differently in each of the studied societies. In the USA, the pressure to increase children’s learning outcomes and the demands for teacher accountability were seen to contradict with the pedagogical aspirations of the teachers. In Russia and Finland, the emphasis on children’s individuality had been strengthened in the level of curricula, yet the insufficient societal investments towards ECE prevented professionals from working in accordance with this ideal. Furthermore, the role of parents as clients of ECE was perceived to have changed in each studied society. The increase in the perceived customer orientation of the parents and the demands to increase parental participation in ECE create a need to redefine the goals for co-operation in the ECE. In addition, the new perception of parents’ active agency in ECE challenges the field and calls on professionals and politicians to define what the agency of the parents’ means in ECE. The perceived changes call for strong professionalism within both teachers and directors, along with the ability to apply new types of educational thinking. The cross-cultural approach of the dissertation may be helpful in enhancing understanding of ECE both at national and international level from the point of view of ECE decision-making, the future development goals as well as the outcomes of ECE. Setting the results to a wider social, cultural and historical framework will help to understand how national early education systems have been formed and thus help to better identify the strengths and development targets of each system