Esiopetusympäristöt lasten kuvaamina

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten näkemyksiä ja kokemuksia omista esiopetusympäristöistään. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaisina esiopetusympäristöt näyttäytyvät lasten näkökulmasta sekä miten esiopetusympäristöjen institutionaaliset piirteet lasten tuottamissa merkityksenannoissa ilmenevät. Tutkimus perustuu lapsinäkökulmaiseen tutkimustapaan, jossa lasten rooli tiedon tuottajina ja oman elämänsä asiantuntijoina on olennainen. Tutkimusaineisto hankittiin neljästä eteläsuomalaisesta esiopetusyksiköstä. Kaksi niistä sijaitsee koulun, kaksi päiväkodin yhteydessä. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin lasten omista esiopetusympäristöistään ottamia valokuvia sekä niiden pohjalta käytyjä yksilöhaastatteluja. Aineistoa on ollut tuottamassa yhteensä 13 esiopetusikäistä lasta. Tutkimusaineiston analyysissä keskeistä olivat lasten puheessaan tuottamat merkitykset. Lisäksi analyysin tukena käytettiin lasten ottamia valokuvia. Tutkimuksen analyysi on vahvasti aineistolähtöinen, mutta aineiston tulkintaa on inspiroinut myös ympäristöjen relationaalinen lähestymistapa. Siinä huomioidaan fyysisen ympäristön lisäksi niistä tehdyt yksilölliset tulkinnat sekä ympäristöjen rakentumiseen vaikuttavat kulttuuriset ja institutionaaliset ominaispiirteet. Tutkimuksen perusteella lasten esiopetusympäristöihinsä liittyvässä puheessa korostuvat leikin ja vertaissuhteiden suuri merkitys lapsille. Myös muu aktiivinen toiminta, kuten liikkuminen ja askartelu nousevat esiin lasten esiopetusympäristöjen toimintaa kuvaavina, lapsille merkityksellisinä asioina. Lisäksi aikuisten vahva rooli toiminnan mahdollistajina ja määrittäjinä tulee lasten puheessa vahvasti esiin. Kaiken kaikkiaan esiopetusympäristöt muodostuvat institutionaalisten sääntöjen, normien ja rutiinien puitteissa. Tutkimus osoittaa, että lapsilla on paljon tärkeitä näkemyksiä ja kokemuksia omiin ympäristöihinsä liittyen. Lapset ovat myös innokkaita ja päteviä tiedon tuottajia, kun heille annetaan siihen mahdollisuus tarkoituksenmukaisilla menetelmillä. Lapset ovat oman elämänsä asiantuntijoita ja heidän näkemyksiään tulisi ottaa paremmin huomioon lapsuuden ympäristöjen suunnittelussa ja muissa heitä koskevissa asioissa. Lapsinäkökulmaiset tutkimukset ovat yksi tärkeä keino tämän tavoitteen edistämiseksi