Kolmannen sektorin kasvava vastuu : järjestöt mielenterveyspalveluiden kehittämisessä

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan millaisessa roolissa mielenterveysalalla toimivat järjestöt ovat mielenterveyspalveluiden kehittämisen kentällä. Lisäksi tarkastellaan paikallisen tason järjestöjen asemaa kansallisten mielenterveysstrategioiden ja -hankkeiden luomisessa. Tutkimuksen kohteena ovat Pirkanmaalla toimivat mielenterveysalan järjestöt. Aiheen tärkeys korostuu tutkimuksen tekoajankohtana, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus on tuloillaan lähivuosina. Täten muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden ohella on syytä kiinnittää huomiota myös mielenterveyspalveluiden kehittämiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys alkaa kolmannen sektorin määrittelemisellä ja etenee sosiaali- ja terveysjärjestöjen erityisluonteen tarkastelemiseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat saaneet lisää vastuuta hyvinvointipalveluiden tuottajina julkisen sektorin legitimiteetin kaventuessa, jolloin on vähitellen siirrytty kohti hyvinvointipluralismia. Governance-ajattelun myötä yhteistyö ja verkostotoiminta julkisen sektorin ja kolmannen sektorin välillä on lisääntynyt. Mielenterveyspalveluiden kehittäminen tapahtuu kompleksisessa toimintaympäristössä, jota luonnehditaan moninaiseksi ja dynaamiseksi. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä haastattelusta, joiden kohdejoukkona on Pirkanmaalla toimivien mielenterveysalan järjestöjen edustajia. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti luokittelemalla ja muodostamalla sitten aineistossa korostuneista käsitteistä hierarkkinen kuvaus. Tutkimuksen mukaan keskeisessä osassa järjestöjen mielenterveyspalveluiden kehittämisessä ovat kokemukset järjestöjen vaikutusvallasta, järjestösektorin asema suhteessa julkiseen sektoriin sekä erityisesti kehittämistyön luonne järjestösektorilla. Aineistossa painottuvat erilaiset järjestöjen vaikuttamisen muodot, se miten järjestöjen vaikutusvaltaa voidaan lisätä sekä millaisista asioista järjestöjen legitimiteetti muodostuu. Keskeisinä asioina korostuvat myös järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyö sekä näiden sektoreiden toisiinsa kohdistamat odotukset. Lisäksi järjestöjen kehittämistyössä on olennaista millaista kehittämistyö järjestöissä käytännössä on, mitkä seikat mahdollistavat ja helpottavat kehittämistyötä sekä mitkä seikat sen sijaan rajoittavat ja haastavat sitä. Tutkimustulokset osoittavat, että kaikilla mielenterveysalan järjestöillä on mahdollisuus osallistua mielenterveyspalveluiden kehittämiseen. Kolmannen sektorin rooli saa positiivisen merkityksen julkisen sektorin täydentäjänä ja järjestöt taipuvat julkista sektoria monipuolisempaan kehittämistyöhön. Järjestöillä uskotaan myös tulevaisuudessa olevan tilaa mielenterveyspalveluiden kehittämistyön kentällä ja niiden merkityksen arvioidaan korostuvan entisestään. Järjestöjen välisellä yhteistyöllä voitaisiin saavuttaa vielä enemmän mielenterveyspalveluiden kehittämisen rintamalla ja lukuisia yhteistyöfoorumeita voitaisiinkin selkiyttää sen mahdollistamiseksi