Enemmän kuin normaali, vähemmän kuin normaali : sosiaalityöntekijän reflektioita pakolaistaustaisten kotoutumisesta ja kotouttamisesta

Suomeen tuli vuonna 2018 ennätykselliset 32 476 turvapaikanhakijaa. Julkinen keskustelu pakolaisista kävi etenkin internetissä hyvin kuumana. Yksi sanomalehti julkaisi jopa gallup-tutkimuksen, jonka mukaan enemmistö suomalaisista ei usko, että islamilaisista maista tulevat pakolaiset kotoutuisivat Suomeen. Tässä tutkielmassa kysytään, mistä kotoutumisessa ja kotouttamisessa on sosiaalityöntekijän näkökulmasta kyse. Ja toiseksi kysytään, onko islamissa sellaisia tekijöitä, joilla saattaa olla negatiivista vaikutusta kotoutumiselle. Teoreettisesti tutkielma on sitoutunut konstruktivistiseen tieteenfilosofiaan ja on lähestymistavaltaan kriittinen. Teoreettisen viitekehyksen muodostaa Michel Foucault’n teoria hallinnallisuudesta (governmentality), jonka mukaan nykyaikaisia länsimaisia yhteiskuntia hallitsevat historiallisessa prosessissa konstruoituneet valtamekanismit ja valtasuhteet. Sosiaalityön synty ja kehitys nähdään tämän monimutkaisen valtasuhteiden verkoston seurauksena. Tutkimusmenetelmä on reflektoivan menetelmän variaatio. Tämän reflektoinnin perspektiiveinä kotoutumisen prosessiin on toisaalta kirjoittajan oma työ sosiaalityöntekijänä, toisaalta työssä käytettävä kotoutumissuunnitelma alakohtineen (perspektiivit). Reflektoinnin kontekstina ovat viralliset dokumentit, lainkohdat sekä kotoutuvien pakolaisten haastattelulausumat. Kotoutumisen reflektioiden synteesit tuotetaan Foucault'n analyyttisillä käsitteillä, joita ovat tutkinta, kuri, itsen tekniikat, panopticon ja vastarinta. Toisin sanoen käsitteiden kautta aukeaa mahdollisuus nähdä, mistä kotoutumisessa ja kotouttamisessa on kyse, ja erityisesti vastarinnan käsitteen kautta se, onko islamissa jotakin sellaista, jolla saattaa olla negatiivista vaikutusta integroitumisen prosessiin. Tutkielmassa päädytään siihen, että foucault'laiset käsitteet selittävät kotoutumisen ja kotouttamisen prosesseja erittäin hyvin, mikä tarkoittaa sitä, että kotoutumisessa on kyse normalisoitumisen prosessista ja kotouttamisessa vastaavasti normalisoinnista. Tutkielmassa päädytään myös siihen, että islamilaisilla tulkinnoilla saattaa olla negatiivista vaikutusta sellaisen muslimin kotoutumiseen, joka näihin tulkintoihin uskoo. Näitä mahdollisia kotoutumattomuuden paikkoja ovat tyttöjen ympärileikkaus ja eristämiskäytäntö, joita tukevia uskonnollisia tulkintoja islamissa on esitetty runsaasti, kun taas pakkoavioliittoa tukevat tulkinnat ovat vähäisiä. Suurempi uhka kotoutumiselle on salafistinen islamtulkinta, puritaaninen ja suvaitsematon teologinen orientaatio, joka eristää kannattajansa laajemmasta yhteiskunnasta. Näitä tematiikkoja, etenkin salafistista islamtulkintaa ja sen esiintyvyyttä Suomessa, tulisi tutkia lisää, jotta kotoutumisen ongelmat ja niiden mahdollinen suhde islamiin tulisivat paremmin ymmärretyiksi