Koetut HR-käytännöt ja työssä jatkaminen : ikääntyvät hoitajat

Tässä tutkimuksessa selvitettiin koettujen HR-käytäntöjen yhteyttä aikomukseen jatkaa työskentelyä eläkeikään asti ja eläkeiän jälkeen. Väestön ikääntymisen seurauksena työurien pidentäminen on välttämätöntä erityisesti hoitoalalla, joka kärsii työntekijäpulasta. Organisaatiot voivatkin omalla toiminnallaan vaikuttaa työntekijöiden sitoutumiseen ja työssä jatkamiseen. Tutkimusaineistona käytettiin Jyväskylän yliopiston JATKIS-tutkimusprojektin yhteydessä keväällä 2016 kerättyä kyselytutkimusta. Aineisto koostui ikääntyvistä hoitoalan työntekijöistä, joiden keski-ikä oli 57 vuotta (n = 396). Aineiston analyysissa hyödynnettiin kuvailevia menetelmiä, yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA) ja lineaarista regressioanalyysia. Tulosten mukaan koetuilla kehittymiskäytännöillä oli yhteys organisaatioon sitoutumiseen, joka puolestaan kasvatti aikomusta jatkaa työskentelyä niin eläkeikään asti kuin sen jälkeen. Myös organisaation oikeudenmukaisuus oli yhteydessä organisaatioon sitoutumiseen. Tämä on selitettävissä sosiaalisen vaihdantateorian ja psykologisen sopimuksen avulla. Ennakko-oletuksista poiketen esimiehen tuki kehittymiselle ei ollut yhteydessä organisaatioon sitoutumiseen tai työssä jatkamiseen. Taustatekijöillä oli myös suuri merkitys, ja näistä erityisesti työkyky oli yhteydessä organisaatioon sitoutumiseen ja työssä jatkamiseen. Tutkimuksen perusteella organisaatioiden tulee ensinnäkin varmistaa työntekijöiden työkyky, sillä se on edellytys työssä jatkamiselle. Kehittymismahdollisuuksia tarjoamalla organisaatio voi myös edistää organisaatioon sitoutumista ja työssä jatkamista. Organisaatioiden tuleekin luoda selkeitä strategioita, jotka tukevat ikääntyvien työntekijöiden aktiivista ja kestävää uraa. Samalla työntekijät tulee tehdä tietoisiksi organisaation tahtotilasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista esimerkiksi eri työmuotojen suhteen. Todellisuudessa kaikki eivät voi jatkaa työskentelyä edes eläkeikään asti, sillä ihmisen terveys, jaksaminen ja elämäntilanne vaihtelevat. Suurelta joukolta löytyy kuitenkin potentiaalia jatkaa työskentelyä vähintään jossain määrin jopa eläkeiän jälkeen. Juuri tähän ryhmään organisaatioiden tuleekin erityisesti panostaa vastaisuudessa