Ympäristöherkkyys ja sisäilmasto-ongelmat työikäisillä

Hoitotyössä, varsinkin työterveyshuollon vastaanotoilla, kohdataan ympäristöherkkyys-oireyhtymästä ja sisäilmasto-ongelmasta kärsiviä potilaita. Ympäristöherkkyys ei kuitenkaan ole allergiaa tai astmaa, joka voitaisiin kliinisellä testillä tai kokeella osoittaa. Sisäilmasto-ongelman syytä ei sitäkään aina pystytä mittauksin toteamaan vaan kyseessä on koettu haitta ja oireilu. Näiden oireyhtymien lääketieteellinen kiistanalaisuus, käsitteiden vakiintumattomuus ja etiologian selkeytymättömyys aiheuttavat ongelmaa hoitotyössä ja ristiriitaisuutta potilaalle. Työpaikan sisäilmasto-ongelmat kuuluvat työterveyshuollon tehtäväkenttään. Työterveyshuolto toimii asiantuntijana arvioiden työn terveydellisiä merkityksiä, joihin sisäilmasto-altisteet lukeutuvat. Muiden sairauksien poissulkeminen on ensisijaista. Työympäristön vaihdoksesta huolimatta oireilu joskus jatkuu ja herää kysymys herkistymisestä hyvin pienille pitoisuuksille tavanomaisia, normaalisti hyvin siedettyjä kemikaaleja. Tutkittu tieto sisäilmasto-ongelman ja ympäristöherkkyyden yhteydestä on tärkeää sisäilmasto-oireilun selittämiseksi ja toimenpiteiden perustelemiseksi. Tutkimuksen tarkoitus oli kuvata ympäristöherkkyyden ja sisäilmasto-ongelmien esiintyvyyttä sekä taustatekijöiden yhteyttä niihin työikäisillä. Lisäksi tarkoitus oli kuvata sisäilmasto-ongelmien ja ympäristöherkkyyden yhteyksiä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselyn vastaajat olivat työterveyshuollon vastaanotolle terveystarkastukseen kutsuttuja työikäisiä (n=337). Ympäristöherkkyyden tunnistamiseen käytettiin QEESI®-mittaria. Sisäilmasto-ongelmasta ilmoittaneet tunnistettiin kysymällä, onko työpaikalla ollut sisäilmasto-ongelma viimeisen vuoden aikana. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Ympäristöherkkyyttä esiintyi 9,5 % suomalaisista työikäisistä. Sisäilmasto-ongelmista ilmoitti 29 % työntekijöistä. Suurin osa sisäilmasto-ongelmista ilmoittaneista oireili, puolella sisäilmasto-ongelmasta ilmoittaneiden työpaikoista ongelma oli ratkennut korjaustoimenpiteillä ja kolmanneksella ei mitään toimenpiteitä ollut tehty. Yksilöllisiä työjärjestelyjä oli tehty vain vähän. Sisäilmasto-ongelmasta ilmoittamisen riskiä nostivat korkeampi ikä, naissukupuoli sekä tietyistä rakennuksista oireilu. Ympäristöherkkyyden riskiä lisäsivät ikä, astma, oireilu hajuista sekä työntekijänä työskentely. Lisäksi todettiin yhteys ympäristöherkkyyden ja sisäilmasto-ongelmien välillä. Tutkimuksen tulosten perusteella ehdotetaan, että ympäristöherkkyyden esiintyvyyttä ja sen yhteyttä sisäilmasto-ongelmaan tulisi tutkia lisää. Lisäksi jatkossa on tärkeä arvioida QEESI®-mittarin käytettävyyttä ja validiteettia ympäristöherkkyyden tunnistamisessa suomalaisessa kulttuurissa laajemmin ja ohjeistaa mittarin käyttöä. Työterveyshuollon tietoisuutta sisäilmasto-ongelmista ja yhteistyötä työpaikkojen kanssa tulisi tutkia. Hoitotyössä on syytä muistaa ympäristöherkkyyden mahdollisuus astman ja allergiaoireiden lisäksi tai hajuherkkyyden taustalla, sillä osalla sisäilmasto-ongelmasta ilmoittaneilla saattaa olla myös ympäristöherkkyys