Karjanhoitaja - kodin hengetär - äiti : emäntäkoulut rakentamassa emännyyden kulttuuria 1930-luvulla

Tässä tutkielmassa käsitellään emännyyden kulttuuria 1930-luvulla. Emännyyden kulttuuri on tapa hahmottaa niitä työtehtäviä, taitoja sekä rooliodotuksia, joita emännälle asetettiin. Aikakauteen liittyi kotitalousideologian vahvistuminen Suomessa sekä naisihanteessa tapahtuneet muutokset. Kotona työskentelevästä perheenäidistä tuli ihanne, jolla oli vaikutuksensa muun muassa naisten koulutukseen. Tutkimus pyrkii selvittämään, miten emännän rooli ymmärrettiin emäntäkouluissa. Emäntäkouluissa opetettua emännyyden kulttuuria lähestyn tulkitsemalla opetuksen sisältöjä Ahlmanin emäntäkoulun ja Elias Lönnrotin Emännyyskoulun opetussuunnitelmien sekä oppikirjojen avulla. Ahlmanin emäntäkoulu oli valtionavun piiriin kuuluva säädösten mukainen emäntäkoulu, jonka opetus seurasi maataloushallituksen opetusosaston suosituksia. Elias Lönnrotin Emännyyskoulu taas edustaa yksityistä koulua, jonka opetussuunnitelma nojasi kouluylihallituksen yleiseen ohjelmaan sekä Elias Lönnrotin testamenttiin. Kaksi hallinnollisesti erilaista emäntäkoulua havainnollistavat hyvin emäntäkoulujen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Emäntäkoulujen näkemyksiä peilaan muistitietoon eli MoniNainen emäntä -kilpakirjoitusaineiston 1930-luvusta kertoviin vastauksiin. Muisteltu emännyys syventää emännän rooliodotuksia ja arjen todellisuutta emäntäkoulujen ihanteen vastinparina. Emännyys ymmärretään tutkielmassa roolina, joka pohjautuu Judith Butlerin performatiivisen sukupuolen käsitteeseen. Emännyys näyttäytyy roolina, joka perustuu yhteisön odotuksiin reagoimiseen ja kulttuurisesti hyväksyttyjen sukupuolinormien toistamiseen. Muistitietokeruun vastauksia puran muistitietoteorioiden avulla erityisesti hyödyntämällä kollektiivisen muistin käsitettä. Kollektiivinen muisti sekä moniin vastauksiin rakennettu suuri kertomus elämänpolusta jäsentävät emännyydelle asetettuja kriteereitä ja havainnollistavat, miten emännyyttä on jäsennetty. Lähestyn emännyyttä karjanhoidon, kotitaloudenhoidon ja äitiyden kautta. Kaikki teemat nousivat esiin emäntäkoulujen opetuksesta sekä muistitietoaineistosta. Karjanhoidon työt kuuluivat perinteisesti emännälle, mutta 1900-luvun alussa maidontuotannon merkitys korostui. Kotitalousopetusta käsittelevässä luvussa reflektoidaan kotitalousideologian vaikutuksia emännyydelle. Äitiys ymmärretään tutkimuksessa hoiva- ja kasvatusvastuuna, joka perheellisille emännille kuului, mutta yhteisön odotusten suhteen sivuan myös yhteiskunnallisen äitiyden määritelmää. Emäntäkouluissa oppilaita kasvatettiin emännän rooliin agraariseen perinteeseen ja kotitalousideologiaan nojaten. Maatalousoppi rajattiin tiukasti naisille sopivaan karjanhoitoon, mutta tuottajanäkökulma soti pahasti kotitalousideologiaa vastaan. Kotitalousopinnot esittelivät aikakauden viimeisimmät keinot viihtyisän kodin ylläpitämiseen, mutta opetuksessa ei otettu huomioon, että maalaistalon emännällä oli kotitalouden lisäksi hoidettavanaan lypsykarja. Kotitalouden tunneilla seurattiin tarkasti kotitalousideologian mukaista naisihannetta. Omavaraisuusihanne, johon nuoria naisia kasvatettiin, oli suomalaisen maatalousvaltaisen yhteiskunnan sovellus kotitaloustieteen mukaisesta kotitaloudenhoidosta. Emäntäkoulut toimivat pohjakouluina esimerkiksi kotitalousopettajaopistoon ja sairaanhoitajakouluun. Kaikki oppilaat eivät tavoitelleet virkauraa, mutta kouluvuosi mahdollisti jatko-opinnot. Lisäksi oppiaineet, kuten yhteiskuntaoppi, sekä kouluissa solmitut verkostot rohkaisivat naisia aktiivisen kansalaisen rooliin. Emännyyden kulttuuri nojasi vahvasti aikakauden naisihanteeseen, mutta maatalousopin tuottajanäkökulma alleviivasi asiantuntijaroolia maatilalla. Muistitietokeruun vastauksissa korostui agraarisen perinteen noudattaminen. Ulkotyöt miehen kanssa ja karjanhoito menivät ohitse naisihanteen mukaisesta kodinhoidosta. Toisaalta liika miesten töiden tekeminen ei ollut emännälle sopivaa. Muistitietoaineistossa sosioekonomisella asemalla oli vaikutuksensa emännän töiden muisteluun. Pientilalliset tekivät eroa varakkaampien maatilojen emäntiin korostamalla miehen kanssa työskentelyä ja pitkiä työpäiviä. Suurtilojen emäntien kohdalla korostui vastuu karjasta sekä kotitalouden omavaraistalouden tukeminen. Emäntäkoulut ja muisteltu emännyys todistavat, ettei kotitalousideologian mukainen naisihanne saanut Suomessa täydellistä hyväksyntää. Ihannetta uhmattiin agraariseen perinteeseen turvaamalla sekä emäntäkoulujen tuottajanäkökulmalla