Uutta aikaa selittämässä : Ylen retoriikka yleisönosastovastineiden digitaalisissa kysymyksissä

Tutkielma tarkastelee Yleisradion ja sen yleisön suhdetta digitaaliseen mediaan liittyvissä kysymyksissä. Tutkimuksen menetelmänä on käytetty Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan kehittämää uuden retoriikan teoriaa. Argumentaatioanalyysin aineistona on 10 suomenkielistä Yle vastaa -kirjoitusta ja 3 ruotsinkielistä Yle svarar -kirjoitusta. Yle vastaa -kirjoitukset ovat vastineita, joilla Yle reagoi mielipidekirjoituksiin sanomalehdissä ja jotka julkaistaan myös Ylen omilla verkkosivuilla. Ajalta 30.11.2015–24.10.2017 kerätyn aineiston tukena on eritelty saman aikavälin Ylen strategiaa Suomalaisten keskellä. Tutkimus kysyy, millaisia digitaaliseen Yleen liittyviä asioita yleisö nostaa sanomalehtien mielipidepalstoilla ja millaisella retoriikalla Yle vastaa kirjoituksiin digitaalisista palveluista ja tuotteista. Digitaalisia aiheita käsitteli pääaiheenaan noin viidesosa yleisönosastokirjoituksista, joihin Ylen edustajat kirjoittivat vastineet. Kirjoitukset käsittelivät kolmea teemaa: Ylen verkkosivujen kommentointitoimintoja, sisältöjen siirtymistä verkkoon ja digitaalista tasa-arvoa sekä sitä, häiritseekö Ylen läsnäolo digitaalisilla alustoilla kaupallisen median kilpailua. Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että Ylen edustajat vetoavat vastineissaan tyypillisimmin auktoriteetteihin, kuten tutkimuksiin, lakiin tai sopimuksiin. Sen lisäksi vastineissa käytetään tarkkoja ja näennäisiä numerofaktoja, joilla pyritään vertailemaan asioiden painoarvoa. Jos Yle oli joutunut tekemään yleisölle epämieluisia valintoja, argumentissa vedottiin asioiden välisiin tärkeyseroihin ja uhrauksiin tärkeämmän tavoitteen saavuttamiseksi. Auktoriteettiin ja numerofaktaan nojaavan argumentaation keinot loivat mielikuvan puolueettomuudesta ja objektiivisuudesta. Ylen linja oli paikoin enemmänkin tiedottava kuin keskusteleva. Vastineiden argumentaatiolle oli yhteistä samojen argumenttien ja sanamuotojen toistuminen. Tutkimus herätti kysymyksen siitä, täyttääkö sanomalehtien mielipidepalstoilla käyty keskustelu habermasilaisen julkisen keskustelun edellytystä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta