Mainettaan parempi määräaikaistyö : määräaikaisia työsuhteita tekevien lähihoitajien kokemuksia varhaiskasvatuksen alalla

Määräaikaista työtä tehdään julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla, kuten sosiaali- ja terveysalalla, yhä enemmän. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen alalla toimivien lähihoitajien määräaikaisten työsuhteiden yhteyttä persoonallisuuden ominaisuuksiin ja temperamenttiin muuttuvassa työelämässä. Tutkimuksessa kuvataan lähihoitajien kokemuksia ja työsuhteen määräaikaisuuden yhteyttä persoonallisuuteen sekä temperamenttipiirteiden vaikutusta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan ymmärtää määräaikaisen työn vaikutuksia tekijöihin varhaiskasvatusalalla. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin määräaikaisissa työsuhteissa olleilta kuudelta lähihoitajalta, joilta pyydettiin kirjoituksia määräaikaisuuden kokemuksista, niissä kehittyvistä vahvuuksista ja kuormittavista tekijöistä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa lähihoitajat ilmaisivat kokemuksiaan määräaikaisuudesta siten, että he arvostivat varhaiskasvatusalan työtä ja olivat kyvykkäitä tekemään sitä. Tehdessään määräaikaisia töitä, he sosiaalistuivat ammatillisesti vaihtuviin työyhteisöihin. Tunteiden merkittävä vaikutus näkyi heidän motivoitumisessaan ja päätöksissään ottaa vastaan määräaikaisia työsuhteita sekä arvioidessaan kokemuksiaan määräaikaisista töistä. Määräaikaisissa töissä voimavarojen käyttäminen, uhka niiden ehtymisestä tai menettämisestä kokonaan, vaikutti sekä myönteisesti että kielteisesti hyvinvointiin ja kehittymisen edellytyksiin työssä. Tutkimuslöydöksessä nousivat esille määräaikaisissa töissä kehittyvät persoonallisuuden ominaisuudet. Lähihoitajien kyvykkyydessä ilmeneviä voimavaroja olivat autonomian, sosiaalisten taitojen ja itsesäätelytaitojen lisääntyminen. Persoonallisissa ominaisuuksissa voimavarojen hyödyntäminen vaikutti myönteisesti hyvinvointiin ja loi siten edellytykset kehittymiselle. Määräaikaisten töiden tekemiseen liittyi myös kuormittavuutta. Persoonallisuuden kuormittumista kuvaavat tutkimuksessa kutsutyön vaatimus, suunnittelemattomuus omista tulevista töistä ja emotionaalinen kuulumattomuus työyhteisöön, jotka vaikuttivat kielteisesti hyvinvointikokemuksiin. Hobfollin (2001) periaatteiden mukaan kuormittuminen tärkeäksi koetussa työssä aiheutti kokemuksia uhasta kyvykkyyden ehtymisestä tai sen menettämisestä kokonaan. Persoonallisuuden kuormittumiseen tutkittavat sopeutuivat taipumuksellisten piirteiden ja tunteiden itsesäätelyn ansiosta. Jatkotutkimuksissa voisi selvittää, millaisia keinoja tutkittavat käyttivät uhan kokemuksista selviytymiseen. Tutkimustulosten perusteella varhaiskasvatuksen alalla lyhyet määräaikaiset työsuhteet kuormittavat niin tekijöitä kuin koko työyhteisöä, kun yhteisöllisyyden kokemukset puuttuvat. Tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen henkilöstöresursseista vastaaville suositellaan määräaikaisia töitä tekevien psykologisten perustarpeiden huomiointia heitä kuunnellen, ettei yhteisöllisyyden puute johtaisi kuormittumiskokemuksiin