Työkykykoordinaattorit kunta-alalla

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, millaista on kuntaorganisaatioissa työskentelevien työkykykoordinaattoreiden työ, sekä tarkastella sen ajankohtaisia haasteita ja kehittämiskohteita. Kuntaorganisaatioissa työkykykoordinaattorin tehtävänkuva on suhteellisen uusi, eikä sitä ole tutkittu aikaisemmin. Työn kehittäminen on ajankohtaista, sillä se tukee yhteiskunnallista työurien pidentämistavoitetta, työnantajan työkyvyttömyyden kustannusten hallintaa sekä yksilön hyvinvointia ja toimeentuloa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Kevan kanssa. Tutkimus on kyselyaineistoon perustuva tapaustutkimus, jossa käytettiin sekä laadullista että määrällistä tutkimusmenetelmää. Työkykykoordinaattoreiden tausta- ja yhteystietoja selvittiin suurten ja keskisuurten kuntaorganisaatioiden henkilöstöjohtajille suunnatulla kyselyllä, johon vastasi 151 henkilöstöjohtajaa. Työkykykoordinaattorin tehtävänkuvaa selvittäviin kysymyksiin vastasi 48 päätoimisesti työskentelevää työkykykoordinaattoria. Kyselyt toteutettiin keväällä 2017. Tulosten mukaan kuntaorganisaatioiden päätoimiset työkykykoordinaattorit työskentelevät tyypillisesti ainoana ammattinsa edustajana henkilöstöhallinnossa, ja suurimmalla osalla on 2-4 -vuoden työkokemus. Työn keskiössä ovat aktiivinen tuki, työkyvyn ja työhyvinvoinnin asiantuntijuus ja kehittämistyö, joihin liittyy monitahoista yhteistyötä. Eri organisaatioissa työskentelevien työkykykoordinaattoreiden työtehtävissä on samankaltaisuutta, mutta niiden painopisteet myös vaihtelevat. Tehtävien laajuus ja ulottuminen erilaisiin henkilöstö- ja kehittämistehtäviin aiheuttavat työnkuvan pirstaleisuutta. Työkykykoordinaattorit käyttävät eniten työaikaansa työterveysneuvotteluihin ja asiakkaan yksilötapaamisiin. Esimiesten ja henkilöstöhallinnon kanssa tehdään enemmän yhteistyötä kuin työntekijäasiakkaan, ja työterveyshoitajan kanssa toimiminen on tiivistä. Henkilöstöhallinnossa työskentely koetaan työn sujuvuuden ja tuen saamisen kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Osaamisalueista tärkeimpiä ovat vuorovaikutustaidot, yhteistyötaidot ja neuvottelutaidot. Työssä kehittymisen kannalta merkittävintä on omaehtoinen oppiminen ja verkostoihin osallistuminen. Työhön kaivataan kollegiaalista tukea ja työkaluja haastavien asiakastapausten ratkaisemiseen. Työn tavoitteiden saavuttamisessa merkittävimpiä tekijöitä ovat asiakaan motivointi, etuuksien tavoitteellinen käyttäminen, oikea-aikaiset toimenpiteet sekä sujuva yhteistyö – erityisesti esimiesten kanssa. Työn merkittävimmät haasteet liittyvät työssä jatkamista tukeviin prosesseihin, niitä ohjaaviin toimintaohjeisiin tehtävänjaon ja sitoutumisen osalta, sekä organisaation työkykyjohtamiseen. Työaikaa käytetäänkin enemmän työssä jatkamista tukevan toiminnan kokonaisseurantaan ja kehittämistyöhön, kuin työssä jatkamista tukeviin käytännön tukitoimiin. Haasteeksi koetaan erityisesti sote- ja maakuntamuutosten ennakoimattomat vaikutukset työhyvinvointiin, eläköitymishalukkuuteen ja oman työn jatkuvuuteen. Kehittämiskohteet liittyvät työkykykoordinaattorin tehtävänkuvaan, osaamiseen ja osatyökykyisyyteen liittyviin asenteisiin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää työkykykoordinaattorin työn kehittämisessä. Tutkimus tarjoaa tietoa siitä, millaisilla panostuksilla työkykyä ja työssä jatkamista tukevaa toimintaa voidaan kehittää kuntaorganisaatioissa. Tutkimuksesta Kevalle laadittu julkaisu lisää eri yhteistyötahojen (työnantaja, esimiehet, työterveyshuolto) tuntemusta työkykykoordinaattoritoiminnasta. Avainsanat: työkykykoordinaattori, kuntatyönantaja, työkykykoordinaattorin tehtävänkuv