Kun katsot minua silmiin: katseen ja tunteiden vuorovaikutus

Katse ja erilaiset tunnereaktiot ovat tärkeitä ilmiöitä sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta, ja niiden on ajateltu vaikuttavan toisiinsa. Tämä väitöskirja selvitti katseen ja tunteiden vuorovaikutukseen liittyviä ilmiöitä. Osatutkimuksissa I, II, ja III tutkittiin sitä, millaisia tunnereaktioita toisen ihmisen katse aiheuttaa havaitsijassa. Osatutkimuksessa IV tarkasteltiin sitä, muuntaako havaitsijan oma tunnetila katseen havaitsemista. Osatutkimuksissa I ja II tutkittiin katseen aiheuttamia automaattisesti syntyviä tunnereaktioita alustuskoeasetelmalla. Alustusärsykkeinä käytettiin kasvokuvia henkilöistä, joiden katseen suunta vaihteli ja kohdeärsykkeinä käytettiin tunnesisällöltään positiivisia ja negatiivisia sanoja. Tutkittavien tehtävänä oli luokitella sanojen tunnesisältö positiiviseksi tai negatiiviseksi. Tulokset osoittivat, että tutkittavat luokittelivat positiiviset sanat nopeammin kun sanan esittämistä edelsi kuva kohti katsovista kasvoista, verrattuna tilanteeseen, jossa edeltävässä kuvassa näkyi silmät kiinni pitävät kasvot. Vastaavasti negatiiviset sanat luokiteltiin nopeammin silmät kiinni olevien kasvokuvien esittämisen jälkeen. Nämä tulokset osoittavat, että kohti katsovien kasvojen näkeminen synnytti positiivisemman tunnereaktion kuin silmät kiinni pitävien kasvojen näkeminen ja tämä reaktio aiheutti vastausaikojen lyhenemisen tunnesisällöltään positiivisiin sanoihin. Osatutkimuksessa II tutkittiin lisäksi suoran katseen aiheuttaman alustusvaikutuksen hermostollisia mekanismeja. Tutkimuksessa mitattiin kohdesanojen synnyttämiä aivosähkökäyrästä mitattavia herätevasteita. Tulokset osoittivat, että alustusärsykkeinä käytetyt kasvokuvat vaikuttivat sanojen synnyttämiin herätevasteisiin. Positiivisten sanojen synnyttämä N170-vaste oli voimakkaampi silloin, kun niitä edelsi kohti katsovien kasvojen näkeminen, verrattuna tilanteeseen, jossa tutkittavat näkivät silmät kiinni pitävät kasvot. Lisäksi negatiivisten sanojen synnyttämä myöhäisempi LPP-vaste oli voimakkaampi silloin, kun tutkittavat olivat nähneet kohti katsovat kasvot, verrattuna silmät kiinni pitäviin kasvoihin. Näiden tulosten tulkittiin osoittavan, että suora katse, verrattuna suljettuihin silmiin, havaittiin tunnesisällöltään yhdenmukaisemmaksi positiivisten sanojen kanssa, ja vähemmän yhdenmukaiseksi negatiivisten sanojen kanssa. Osatutkimuksessa III tutkittiin voimakkaan äänen synnyttämää puolustusrefleksiä mittaamalla silmän sulkeutumisrefleksin voimakkuutta ja sydämen sykkeessä tapahtuvia muutoksia samalla kun tutkittaville esitettiin mallihenkilön kasvoja, jotka katsoivat joko kohti tai alaspäin. Puolustusrefleksit olivat heikompia silloin, kun tutkittavat näkivät kohti katsovan mallihenkilön, verrattuna tilanteeseen, jossa mallihenkilö katsoi alaspäin. Nämäkin tulokset viittasivat siihen, että suora katse automaattisesti havaittiin alaspäin käännettyä katsetta positiivisempana sosiaalisena viestinä, mikä vaimensi voimakkaan äänen synnyttämää puolustusrefleksiä. Kaikissa tutkimuksissa kerätyt tietoiset, eksplisiittiset itsearvioinnit tuottivat päinvastaisia tuloksia kuin näiden implisiittisten reaktioiden mittarit. Tutkittavat arvioivat suoran katseen vähemmän positiiviseksi kuin suljetut silmät ja alaspäin käännetyn katseen. Osatutkimuksessa IV tutkittiin sitä, vaikuttaako havaitsijan oma tunnetila toisen ihmisen katseensuunnan havaitsemiseen. Tutkimustulokset osoittivat, että katseen havaitsemiseen ei vaikuttanut havaitsijan oma tunnetila. Sen sijaan yksilölliset erot sosiaalisessa ahdistuneisuudessa liittyivät katseen havaitsemiseen. Mitä korkeampia pistemääriä tutkittavat saivat sosiaalista ahdistuneisuutta mittaavassa kyselyssä, sitä enemmän katse saattoi todellisuudessa olla itsestä poispäin kääntynyt, ja tutkittavat silti tulkitsivat katseen itseensä kohdistuneeksi. Yhteenvetona voidaan sanoa, että tämä väitöskirjatyö osoittaa kolmessa osatutkimuksessa, että suora katse havaitaan implisiittisesti positiivisena sosiaalisena viestinä. Sen sijaan eksplisiittiset arviot suoran katseen aiheuttamista tunnereaktioista saattavat riippua paljolti tutkimustilanteesta. Lisäksi tämä väitöskirjatyö laajentaa tutkimuskirjallisuutta osoittamalla, että havaitsijan oma tunnetila ei vaikuta katsesuunnan havaitsemiseen.Eye gaze and affect, two important aspects of social interaction, have been suggested to have an interdependent relationship. The present thesis focused on investigating the interplay of eye gaze and affect. More specifically, it investigated how other people’s eye gaze influences observers’ affective responses (Studies I, II, and III) and whether individuals’ affective states modulate their gaze perception (Study IV). Studies I and II employed an affective priming paradigm with gaze stimuli as primes and affective words as targets to measure participants’ implicit affective responses to eye gaze. The results showed that positive target words were responded to faster after direct gaze primes than after closed eyes primes, while negative words were responded to faster after closed eyes than after direct gaze. These results indicated that direct gaze implicitly elicited more positive affective responses than closed eyes, and thus shortened the response latencies to positive words. By recording electroencephalogram and event-related potentials (ERPs) in response to the target words preceded by eye gaze, Study II further investigated the neural mechanisms of gaze priming. The results revealed priming effects on the brain potential responses: a larger N170 response for positive words after direct versus closed eyes and a larger late positive potential (LPP) response for negative words after direct versus closed eyes. These results were interpreted to indicate that direct gaze, as compared with closed eyes, was perceived as more affectively congruent with positive words, and as more affectively incongruent with negative words. Moreover, by employing startle reflex methodology with live gaze stimuli as foregrounds, Study III showed that blink and cardiac startle reflexes were smaller in the context of viewing a live stimulus person’s direct versus downward gaze. These results indicated that direct gaze, relative to downward gaze, was automatically perceived as a more positive social signal, thus, attenuating the defensive reflex to a sudden and loud noise. In contrast to all these implicit measures, the explicit rating results from all the studies showed that direct gaze was evaluated as less positive than closed eyes and downward gaze. Study IV investigated the influence of an observer’s affect on perception of gaze direction and indicated that gaze perception was not modulated by perceivers’ affective states. Instead, individual differences in social anxiety were associated with gaze perception: individuals with higher levels of social anxiety tended to perceive a wider range of gaze deviations as being directed at them. In conclusion, through three studies, the present thesis provides evidence that direct gaze is implicitly perceived as a positive social signal. However, explicit affective responses to direct gaze may largely be influenced by experimental contexts. Additionally, the thesis extends on previous studies by showing no modulation of gaze perception by the perceiver’s affective state