Työhyvinvointia työstä, työyhteisöstä ja elämän tasapainosta : työhyvinvointiin liitetyt voimavarat ja kuormitustekijät sekä työhyvinvoinnin edistämisen keinot

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työikäisten aikuisten työhyvinvointiin liittämiä tilanteita, tekijöitä ja työhyvinvoinnin edistämisen keinoja. Työhyvinvointia tarkasteltiin kokonaisvaltaisena ilmiönä eri osa-alueiden kautta voimavarojen ja kuormitustekijöiden suhteen. Tutkimusaineisto (n=75) kerättiin eläytymismenetelmällä. Aineisto koostuu yli 25 vuotiailta talvella 2017 Pirkanmaalla kerätyistä vastauksista. Vastaajat ovat valikoituneet mukaan tutkimukseen sattumanvaraisesti iän perusteella. Tutkimuksessa työhyvinvointiin liitettyjä tekijöitä tarkasteltiin tarinallisesti merkityksenantojen ja voimavarojen kautta kokonaisvaltaiseen työhyvinvoinnin malliin nähden, jonka Pertti Laine (2013) on esittänyt. Aineiston analyysi on tehty teoriasidonnaisesti, teemoiteltu ja kvantifioitu. Aineiston analyysiyksikköinä toimivat sanat, lauseet ja ajatuskokonaisuudet, joista muodostettiin teoriasidonnaisesti pääteemat. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan eri keinot vahvistavat yksilön voimavaroja; psykologista, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia. Keinot liittyvät yhteiskunnan, organisaation tai yksilön oman toimintaan ja edistävät subjektiivisesti koettua kokonaisvaltaista hyvinvoinnin kokemusta. Tuloksissa keskeisenä työhyvinvoinnin tekijänä korostuu työn sisällön merkitys. Työn sisällön merkityksellisyys esiintyi voimavaroja tuottavana tekijänä muutoin kuormittavassa tilanteessa. Työn kuormituksen vähentämisen keinoina vastaajat kertoivat työn keventämisen, rikastamisen, uudelleen organisoimisen tai työn rytmittämisen. Vahva yhteisöllisyyden kokemus sekä esimiehen arvostava ja palautetta antava toiminta liitettiin työhyvinvoinnin kokemuksiin. Esimiehen vuorovaikutteinen, luottamusta ja avoimuutta korostava sekä kannustava johtamistyyli korostuivat työarjessa. Organisaatioiden muutosjohtaminen ja epävarmuuden hallinta olivat vahvasti yhteydessä työhön sitoutumiseen ja koettuun työhyvinvointiin. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta merkittävämpinä tekijöinä korostuivat muutoksista tiedottaminen ja ennalta-arvattavuus. Työehtojen oikeudenmukaisuus vastuun ja vallan jakautumiseen liittyvissä ehdoissa havaittiin hyvinvointia edistävänä keinona yksittäisen työntekijän näkökulmasta. Yksilön lähtökohdista työolosuhteet tarjoavat sekä kehittymisen mahdollisuuksia, mutta myös vaateita. Voimavarojen säilyttämiseen työpaikoilla on hyvä kiinnittää erityistä huomiota, jotta työhyvinvointi voisi toteutua. Tunteisiin voimakkaasti vaikuttaneet tilanteet muualla kuin työpaikalla, liitettiin myös työhyvinvoinnin kokemuksiin. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että työhyvinvointi on kokonaisvaltainen kokemus, johon on yhteydessä yksilön koko elämäntilanne. Tutkimuksen mukaan työnantajan joustot erilaisissa työntekijän elämäntilanteissa edistivät tilanteista selviytymistä. Työhyvinvoinnin voimavaroja vahvistavana keinona korostui vuorovaikutuksen merkitys. Työyhteisön ilmapiiri ja sosiaalinen tuki lisäsivät voimavaroja vaativissakin olosuhteissa. Tutkielma koostuu kolmesta eri osasta: Työtä taustoittavasta reflektio-osasta, tieteellisessä vertaisarvioinnissa olevasta tutkimusartikkelista ja samoin arvioinnissa olevasta menetelmäartikkelista