Sidosryhmien vaikuttaminen julkishallinnollisessa projektiorganisaatiossa : case 6Aika

Tutkimus käsittelee projekteja tapana saavuttaa organisatorisia tavoitteita sekä tapana tehdä työtä organisaatioissa. Organisaatioiden projektifikoitumista on ennustettu pitkään, sillä projektit nähdään usein tehokkaammin tavoitteisiin pyrkivinä, kuin organisatoriset rutiinit, joita projektit pyrkivät korvaamaan. Projektit voidaan nähdä myös erillisinä organisaatioinaan, vaikka usein ne emergoituvatkin emo-organisaatioistaan. Projekteja tällä tavoin katsova näkökulma on organisaatioteoreettisesti ympäristö- ja kontingenssiteoreettinen. Tässä tutkimuksessa tätä koulukuntaa edustavana olennaisimpana teoriana on sidosryhmäteoria. Sidosryhmäteoria on luotu kuvaamaan organisaation ympäristössä toimivien tahojen valtaa ja riippuvuussuhteita kohdeorganisaatioihin. Tästä teoreettisesta viitekehyksestä tutkimuksessa pyritään arvioimaan, kuinka yhden julkishallinnollisen yhteis- ja kehittämishankkeen ajalliseen prosessiin vaikuttivat sen sidosryhmäverkostossa toimivat toimijat. Tutkimus suoritettiin teoriaohjaavalla sisällön analyysillä tutkimusaineistosta, joka kattaa kyseisen hankkeen strategian, suurimpien hankkeiden rahoituspäätökset, sekä hankkeen johto- ja ohjausryhmän pöytäkirjat kahden ensimmäisen toteutusvuoden ajalta. Sisällön analyysin avulla hankkeelle määriteltiin elinkaari, johon sidosryhmien toimintaa pyrittiin arvioimaan. Tätä varten muotoiltiin tutkimuskysymys: Miten 6aika-organisaation ajalliset prosessit ovat eronneet projektiorganisaatioille hahmotelluista teoreettisista ajallisista prosesseista ja mitä vaikutusta erilaisilla sidosryhmillä on ollut tähän prosessiin? Tai lyhyemmin: Miten sidosryhmät ovat vaikuttaneet ajallisesti 6aika-hankkeen kahden ensimmäisen vuoden aikana? Tutkimuksen lopputulemana todettiin, että sidosryhmillä oli hankkeen toimintaa hidastava vaikutus. Hankkeen hidastuminen sidosryhmätoiminnan kautta johtui useista eri seikoista. Ensimmäinen on selkeästi hankkeen toteuttajien liian varhainen lähteminen sen toteutukseen. Toinen oli sidosryhmäverkoston monimutkaisuus ja siinä esiintyvien vaateiden ristiriitaisuus. Kolmas mahdollinen hanketta hidastava tekijä oli viivästyksistä syntyneeseen kiireeseen reagointi kontrollia lisäämällä. Näiden tekijöiden johdosta hankeen yhteistyö jäi irralliseksi. Tutkimuksen pohjalta mielenkiintoisena jatkotutkimuksen aiheena voidaan pitää projektien arviointiin liittyviä kysymyksiä