Sosiaalityöntekijä - teetkö työtäsi henkesi edestä?

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työväkivallasta asiakkaiden tai muiden ulkopuolisten taholta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista työväkivaltaa sosiaalityöntekijät asiakastyössään kokevat, miten he sen kokevat ja minkälaisissa tilanteissa työväkivaltaa esiintyy. Lisäksi tutkin työturvallisuusnäkökulmasta työväkivaltaan puuttumista: miten työväkivalta tilanteita käsitellään työyhteisössä ja miten niitä pyritään ehkäisemään. Tutkielmani lähestymistapa on fenomenologinen. Aineiston muodostaa ryhmähaastattelu, johon osallistui viisi sosiaalityöntekijää. Sosiaalityöntekijät työskentelevät sosiaalipalvelujen eri sektoreilla: aikuissosiaalityössä, lapsiperheiden sosiaalityössä ja vammaispalveluissa. Ryhmähaastattelu toteutettiin syksyllä 2016. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan sosiaalityöntekijät kokevat työväkivaltaa työssään. Eri työväkivallan muodoista selvästi eniten koetaan uhkailua. Muita työväkivallan muotoja ovat henkinen väkivalta, fyysinen väkivalta ja seksuaalinen ahdistelu. Kyseiset työväkivallan muodot eroavat toisistaan niiden toteuttamistavoiltaan, mutta yhteistä kaikille on niiden synnyttämä pelko ja turvattomuus. Sosiaalityöntekijät kokevat työväkivallan aiheuttavan työntekijälle fyysisiä, psyykkisiä ja välillisiä seurauksia. Tarkasteltaessa työväkivaltailmiötä sosiaalityön toimintakulttuurin kautta, suurimmaksi haasteeksi nousee sosiaalityön yhteiskunnallisen arvostuksen puute ja johtoportaan vähäinen mielenkiinto työssä kohdattua väkivaltaa kohtaan Sosiaalityöntekijöiden mukaan työväkivaltatilanteita käsitellään työyhteisössä vaihtelevasti. Työntekijät käyvät asiaa läpi lähinnä työkaverien kanssa ja tiimissä, mutta kaipaavat tilanteiden käsittelyyn enemmän apua ja tukea. Työväkivallan ennaltaehkäisyksi on tehty joitakin konkreettisia toimenpiteitä, kuten mahdollisuus vartijan mukaan ottamiseen, mutta sosiaalityöntekijöiden mukaan ennaltaehkäisyssä on vielä kehitettävää. Työväkivallan ennaltaehkäisyssä avainasemassa on henkilökunnan kouluttaminen, ohjeistaminen ja perehdyttäminen. Etenkin työnantajien tulisi saada enemmän tietoa ja koulutusta sosiaalityöntekijän työssä kohdattuun työväkivaltaan, jotta heidän ymmärrys asiasta lisääntyisi ja sitä kautta osaisivat puuttua asioihin tehokkaammin. Työnantajien tulee huolehtia siitä, että työpaikalla on ajantasaiset turvallisuusohjeet ja toimintatavat ja, että ne ovat kaikkien työyhteisön jäsenien tiedossa. Lisäksi työväkivallan ennaltaehkäisyssä tarvitaan poliittisten päättäjien ja ylemmän johdon sitoutumista työturvallisuusasioihin ja heiltä tulevia selkeitä työväkivallan kieltäviä linjauksia. Sosiaalityöntekijöiden tulisi rohkeasti tuoda omaa työtään esille, jotta kansalaisten tietämys sosiaalialasta ja sosiaalipalveluista nousisi. Samalla sosiaalialan arvostus lisääntyisi ja tämä voisi myös vaikuttaa työväkivallan ilmenemiseen ehkäisevästi