Varattomuus sivistyksen tiellä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan perustuslain 16.2 §:ssä säädettyä yhtäläistä mahdollisuutta saada muuta kuin perusopetusta ja kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Keskiössä on varattomuus ja tavoitteena esittää tulkinta siitä, millaisen sisällön perusoikeussäännös saa, kun varattomuus ei saa muodostua esteeksi oikeuden toteutumiselle. Samalla vastataan kysymykseen siitä, toteutuuko mahdollisuus kouluttautua ja kehittää itseään varattomuudesta riippumatta. Aiemmassa tutkimuksessa varattomuutta perusoikeussäännöksen osana on sivuttu, mutta tutkimuksen keskeisenä kohteena kysymystä varattomuuden sisällöstä ja merkityksestä sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen kannalta ei ole käsitelty. Oikeus ei synny tyhjiössä, vaan se on vuorovaikutuksessa muun yhteiskuntatodellisuuden kanssa. Kun kyse on oikeudesta ja politiikasta, ideologinen ulottuvuus on erottamaton. Perustuslain 16.2 §:n tarkastelun kontekstina tutkielmassa toimii demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta, jossa oikeudenmukaisuus on perinteisesti ollut yksi tärkeimmistä arvoista. Kontekstuaalisuuden vuoksi aihetta tarkastellaan historiallisella ja sosiologisella otteella lainopillisen metodin ohella. Valitun tarkastelutavan ansiosta voidaan esittää laajempi ja moniulotteisempi vastaus tutkimuskysymykseen. Varattomuus voi muodostua esteeksi sivistyksellisten oikeuksien kokonaisvaltaiselle toteutumiselle. Jotta oikeus kouluttautua ja kehittää itseään voivat konkretisoitua varattomuuden estämättä, jokaisen perusoikeussäännöksen elementin on toteuduttava yhtäaikaisesti. Ensinnäkin tosiasiallinen yhdenvertaisuus on turvattava kaikissa sivistyspalveluissa vähävaraisten näkökulmasta ja julkisen vallan on tuotettava tai tuettava monipuolisesti sivistyspalveluita kaikkialla Suomessa. Kouluttautuminen ei saa muodostua esteeksi sosiaalisten oikeuksien toteutumiselle. Jokaisella on oltava mahdollisuus valita itsensä kehittämisen muodot oman kiinnostuksensa mukaan ja sivistyspalveluiden järjestäjien on tarjottava etu- ja alennusjärjestelmiä vähävaraisille. Lisäksi on välttämätöntä ylläpitää tasoltaan riittävää perusturvaa