Saturaation mittaaminen - reflektio- ja transmissiotekniikan ero ja näyttö tarkkuudesta

TAUSTA: Valtimoveren happikyllästeisyyden eli saturaation mittaaminen on tärkeä osa kriittisesti sairaan potilaan hoitoa. Uusien mittausmenetelmien kehittäminen on tärkeää, jotta nykyisten tapojen heikkouksista ja virhelähteistä päästäisiin eroon. Reflektiopulssioksimetrian tarkkuudesta ranteeseen asetettuna ei ole aikaisempaa tutkimusnäyttöä vaan se perustuu sormenpäästä tehtyyn mittaukseen. Menetelmä: Prospektiivisessa tutkimuksessa pyrimme määrittämään NellcorTM OxiMask MAX-FAST otsa sensorin käyttökelpoisuutta distaaliseen kyynärvarteen asetettuna 28 postoperatiivisella potilaalla. Saatuja mittatuloksia verrattiin Carescape B650 monitoriin yhdistetyn TrusignalTM- saturaatiosensorin lukemiin. Mittaukset suoritettiim Tampereen yliopistollisen sairaalan kirurgisen leikkausyksikön heräämöhuoneessa kahden tunnin seuranta-aikana. Tulokset: 28 potilaalta kerättiin yhteensä 10714 happisaturaatiomittausparia, joissa erotuksen (SpO2 sormi - SpO2 ranne) mediaani oli -1,31 prosenttiyksikköä (-2,73 - 1,38) ja niiden välillä oli alhainen Pearsonin korrelaatio (r=0,281). Saturaatioparien, jotka mitattiin liikkeen aikana, korrelaatio oli pieni (r= 0,173). Liikkeellä oli pieni tilastollisesti merkittävä vaikutus (p < 0,001). Saturaatioiden erotuksen itseisarvon mediaani liikkeettömissä saturaatiopareissa oli 3,28 prosenttiyksikköä (1,31 - 4,31). Myös potilaan BMI vaikutti merkittävästi (p=0,026). ASO-taudin ja ranteenympäryksen ei todettu vaikuttavan tilastollisesti merkittävästi. Päätelmät: Tutkittu reflektiivinen pulssioksimetri ei kykene luotettavasti mittaamaan potilaan happisaturaatiota ranteesta