rTMS-hoidon seuranta; dokumentointi ja hoidon vaikutukset.

Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) on ei-invasoiva tapa stimuloida aivokuorta. Se esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1982. TMS:ssä luodaan magneettipulsseja kelan sisällä kulkevan sähkövirran avulla. Nämä pulssit läpäisevät ihmisen kallon ja ihon ja pystyvät aktivoimaan aivokuorta. Yleensä TMS-pulsseja annetaan sarjoina, jolloin puhutaan sarja-TMS:stä. Nopeat, yli 10 Hz taajuiset sarjat aktivoivat ja hitaat, alle 1 Hz taajuiset inhiboivat aivokuorta. TMS:llä on niin diagnostisia, että hoidollisia sovelluksia. Sitä on tutkittu mm. depression, epilepsian ja kroonisten kipujen hoidossa. Se on yleensä hyvin siedetty hoitomuoto. Yleisempiä sen aiheuttamia haittavaikutuksia ovat päänsärky ja stimulaatiokohdan kihelmöinti. TMS-hoito voi harvinaisissa tapauksissa laukaista epileptisen kohtauksen. Tässä tutkimuksessa dokumentoidaan ensimmäisiä TAYS:ssa annettavia rTMS-hoitoja. Hoitojen vaikutuksia ja haittoja seurattiin ennen hoitoa ja hoidon aikana täytettävien kaavakkeiden avulla. Kaavakkeissa kyseltiin unirytmiä, unenlaatua, kipujen voimakkuutta ja ilmenneitä haittavaikutuksia. Lisäksi ensimmäisessä ja viimeisessä kaavakkeessa oli WHO-5 hyvinvointikysely. Aineisto käsitti kahdeksan potilasta, joista neljä oli naisia ja neljä miestä. rTMS-hoidolla ei ollut vaikutusta potilaiden unirytmiin tai unenlaatuun. Unirytmin muutokset eivät olleet yhtenäisiä ja unen laatu nousi keskimäärin 0,25 yksikköä (p-arvo=0.595). WHO-5-pisteet nousivat keskimäärin 20 % (p-arvo=0.017). Haittavaikutuksia ilmeni lähes kaikilla potilailla. Yleisimmät haittavaikutukset olivat päänsärky ja päänahanarkuus. Muita haittoja olivat väsymys, vasemman käden tuntoarkuus, huono olo ja hajutuntemukset