Ketteryys teollisessa yrityksessä

Suurten yritysten vararikot ovat lisääntyneet ja yritysten keskimääräinen elinikä on lyhenemässä. Kun toimialat ja markkinatilanteet muuttuvat, kuinka siellä jo toimivat suuret ja menestyneet yritykset voivat muuttaa toimintaansa ja säilyä elinvoimaisina? Monesti painotetaan, että suurten yritysten ja niiden toiminnan tulisi olla ketterämpää, mutta mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan. Tämän tutkielman tarkoituksena on selventää ketteryyttä ja pohtia sen merkitystä yrityksen kilpailuedun muotoutumisen kannalta. Tutkielman tavoitteena on selkeyttää ketteryyttä ilmiönä ja teollisen yrityksen näkökulmasta selvittää, miten ketteryys näkyy yrityksen toiminnassa. Teoreettinen viitekehys rakentuu ketteryyttä käsittelevästä kirjallisuudesta sekä systeemiteoreettisista ja kausaalisista malleista, joiden kautta pyritään paremmin ymmärtämään organisaation sisäisiä ketteryyden taustalla vaikuttavia kausaalisuussuhteita. Käsiteanalyysin keinoin pyritään luomaan soveltamiskontekstien yli ulottuvaa ymmärrystä ketteryyden ilmiöstä ja tulkitsemaan sitä ongelmaa, johon ketteryyden nähdään olevan ratkaisu. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ketteryyden muuttujien kirjoa eli niitä tekijöitä, jotka mahdollisesti vaikuttavat organisaation ketteryyden taustalla. Aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla ja purettiin teoriaohjaavan eli abduktiivisen sisällönanalyysin menetelmin. Ketteryyden voidaan nähdä rakentuvan käsitteellisesti toisaalta 1) adjektiivina, jolla kuvataan nopeaa ja innovatiivista muutoskyvykkyyttä ja toisaalta 2) sekä metodeina, malleina ja viitekehyksinä että arvoina ja periaatteina, joilla tämäntyyppinen muutoskyvykkyyden tila pyritään saavuttamaan. Ketteryyttä voidaan näin ollen tarkastella tämän jaottelun mukaan toisaalta 1) organisaation ominaisuutena eli ilmiön tasolla ja 2) organisaation toiminnan tasolla. Nämä kaksi tasoa tulisi keskustelun selkeyden kannalta pitää toisistaan erillään. Metodit, mallit ja viitekehykset ovat usein sidoksissa liiketoiminnan kontekstiin, mistä johtuen käsitteen kokonaisvaltaisia määrittely-yrityksiä leimaa kakofonisuus ja tautologisuus. Ketteryys on kehikkona väljä ja sen määritelmät vaihtuvat toimialan ja soveltamiskontekstin mukaan. Ketteryys tarkoittaa eri yrityksille, toimialoille ja ammattikunnille eri asioita. Eri ketteryyden määritelmät pitävät sisällään sekä sisäisiä organisaation suorituskykyyn että ulkoisia sen kilpailukykyyn liitettäviä piirteitä. Määritelmistä on löydettävissä myös toisaalta sekä strategiaan, liiketoimintamalleihin sekä yleisesti organisoitumiseen liitettäviä elementtejä. Teollisen yrityksen organisatorisen ketteryyden taustalla vaikuttavat empiirisen tutkimuksen perusteella toiminnan konteksti, toimialan kilpailun vaatimukset, organisaation historia, johtamismallin lähtökohdat sekä organisaation ja kulttuurin integraation taso. Ketteryysajattelua oli nähtävissä teollisen yrityksen kontekstissa ketteryyden tunnusmerkit täyttävien prosessien soveltamisena yksittäisten tiimien toiminnassa, mutta sisäisen suorituskyvyn parantaminen ja eksploitaatiopainotus heijastuvat organisaatiotasolla inertiana. Siirros suorittavasta työstä tietotyöhön näkyy epävarmuuden lisääntymisenä, mitä ei voida hallita kovinkaan tehokkaasti perinteisenmuotoisten etukäteissuunnitteluun tukeutuvien projektinhallintamenetelmien avulla. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä, kuinka tietotyön johtaminen eroaa suorittavan työn johtamisesta, ja kuinka tässä transformaatiossa olevan tai sen läpikäyneen vakiintuneen yrityksen olisi potentiaalista muuttaa toimintaansa ollakseen mahdollisimman tehokas ja tuloksellinen. Toimialan kilpailutilanne määrittää pohjimmiltaan sen, onko tämä muutos organisaatiolle mahdollisuus luoda kilpailuetua vai välttämättömyys selviytymisen kannalta