Varainsiirtoverolain uudistus ja säännösten tulkintaongelmat kiinteistöyhtiön näkökulmasta

Varainsiirtoverotus on kirjallisuudessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa jäänyt usein muita verolajeja vähäisemmälle huomiolle. Suomalaisten kotitalouksien yhteenlasketun nettovarallisuuden arvo ylitti vuonna 2013 500 miljardia euroa, jonka lisäksi elinkeinoelämän piiriin sisältyy arvoltaan moninkertainen määrä varainsiirtoverotuksen kohteena olevaa varallisuutta. Varainsiirtoverotuksen kohteena olevien omaisuuserien fiskaalista merkitystä voidaankin siten pitää koko talousjärjestelmämme kannalta varsin merkittävänä. Kyseessä olevan tutkielman tarkoituksena on tarkastella erityisesti kiin-teistöyhtiön näkökulmasta olennaisimpia varainsiirtoverolain vuonna 2013 voimaan tulleita muutoksia sekä niiden käytäntöön soveltamisesta aiheu-tuvia soveltamis- ja tulkintaongelmia. Lisäksi uudistettuja säännöksiä peilataan perinteisinä pidettyjä hyvän verojärjestelmän tunnusmerkkejä vasten. Myös lakimuutoksen vaikutuksia vuosittaiseen varainsiirtoverokertymään pyritään selvittämään tarkemmin. Myös lakiuudistuksen laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia esimerkiksi kilpailukykyyn investointimarkkinoilla pyritään analysoimaan hieman tarkemmin. Tutkielman tutkimusote on oikeusdogmaattinen ja sen avulla pyritään sel-vittämään varainsiirtoverotuksen osalta voimassa olevan oikeuden nykytilaa. Varainsiirtoverolain uudistettuja säännöksiä ja niiden merkitystä pyritään tulkitsemaan niin sanamuodon mukaisella tulkinnalla kuin myös muun muassa systemaattista tulkintatapaa hyväksi käyttäen. Tutkielman olennaisimman lähdeaineiston muodostavat varainsiirtoverolaki ja sen sanamuoto, lainvalmisteluaineisto, varainsiirtoverotusta käsittelevät viranomaisohjeet, oikeustapaukset sekä aihepiiriä käsittelevä oikeuskirjallisuus. Kokonaisuutena varainsiirtoverolain uudistuksen voidaan nähdä saaneen aikaan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Osaltaan uudistetut säännökset ovat onnistuneet ehkäisemään verovelvollisten yhdenvertaisuutta heikentäviä, veronkiertotarkoituksessa toteutettavien omistusjärjestelyiden toteuttamista yhdenmukaistamalla veropohjaa sekä erilaisten omistus- ja rahoitusmuotojen kautta toteutettua arvopaperien ja kiinteistöjen luovutusten verotusta. Toisaalta uudistetut säännökset ovat ainakin tähän mennessä olleet myös omiaan lisäämään niin verovelvollisen kuin veronsaajankin hallinnollista taakkaa sekä aiheutuneita kustannuksia säännöksiin liittyvien erinäisten soveltamis- ja tulkintaongelmien vuoksi