Kaksikulttuurisen uusperhe-elämän intersektionaalisuus: kulttuurit, kielet ja uusperheys risteävät äitien ja äitipuolten kertomuksissa

Tutkimuksen aiheena oli kaksikulttuurisen uusperhe-elämän intersektionaalisuus. Kaksikulttuurisessa uusperheessä yhdistyvät kaksikulttuurisuus, kaksikielisyys ja uusperheys. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka nämä kolme elementtiä yhdistyvät ja risteävät perhe-elämässä ja millainen on niiden intersektionaalisten erojen sisäinen ja välinen suhde. Lisäksi otettiin huomioon perheen yhdessäolon aika tarkastelemalla kertomuksia vaihemallissa. Kaksikulttuuristen uusperheiden nelivaiheinen malli kehitettiin yhdistämällä kaksikulttuuristen perheiden elinkaaren malli ja uusperheiden kehityssyklit. Kaksikulttuurisia uusperheitä ei ole juuri tutkittu Suomessa eikä ulkomailla, joten teoriakirjallisuus koostuu pääosin kaksikulttuurisuudesta, kaksikielisyydestä ja uusperheydestä erikseen tehdyistä tutkimuksista. Yhdysvaltalainen perheterapeutti Jean Baptiste on kuitenkin kiinnittänyt huomiota jo 80-luvulla tällaisten perheiden erityisiin haasteisiin ja kaksikulttuuristen uusperheiden teoriaosuus nojaa vahvasti hänen ajatuksiinsa. Aineisto kerättiin kirjoituksina ja haastatteluina kaksikulttuuristen uusperheiden äideiltä ja äitipuolilta. Kirjoitukset kerättiin lähettämällä suomen-, englannin- ja venäjänkielinen kirjoituspyyntö internetin ja sähköpostin välityksellä eri kolmannen sektorin tahoille ja keskustelupalstoille sekä kirjepostina tällaisissa perheissä eläville tuttaville. Haastateltavat löytyivät näiden kontaktien kautta. Haastattelut toteutettiin kasvokkain sekä puhelimitse. Haastattelu oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, jossa kysyttiin kaksikulttuurisuuteen, kaksikielisyyteen ja uusperheyteen liittyviä teemoja. Aineiston analyysin ensimmäinen osa toteutettiin sisällönanalyysina jakamalla kaksikulttuurisuuteen, kaksikielisyyteen ja uusperheyteen liittyvät asiat yhteentoista teemaan, jotka olivat kaksi kulttuuria mukana arjessa, ruoka, juhlat, uskonto, ylirajainen toiminta, kielet, sukulaiset ja lähipiiri, uusvanhempi-uuslapsisuhde, lastenkasvatus, arjen työnjako ja raha. Teemat käytiin läpi tarkastelemalla perheiden käytänteitä ja kokemuksia sekä intersektionaalisten erojen järjestymistä teemassa. Kokemuksia arvioitiin laittamalla äitien ja äitipuolten kertomat asiat ikään kuin janalle myönteisten ja kielteisten kokemusten ollessa ääripäinä. Intersektionaalisten erojen järjestymistä tarkasteltiin arvioimalla eri erojen suhteen rinnakkaisuutta, risteämistä tai yhteenkietoutumista. Analyysin toisessa osassa aineistoa tarkasteltiin elinkaaren vaihemallissa. Vaihemallin tarkastelussa eriteltiin elinkaaren vaiheiden ilmenemistä kertomuksissa perhe-elämän alkuvaiheessa, keskivaiheissa ja myöhäisvaiheessa sekä tarkasteltiin intersektionaalisten erojen järjestymistä ja mahdollista muutosta siinä. Perheissä otettiin elementtejä molempien kulttuureista ja pääsääntöisesti kaksikulttuurisuus koettiin myönteisenä. Kaksikielisyys koettiin osin myönteisenä, joskin väärinymmärrykset ja kääntäminen tuntuivat toisinaan rasittavilta. Perheissä käytettiin etenkin alussa kolmatta kieltä, joka ei ollut kenenkään äidinkieli, ulkomaalaisen puolison äidinkieltä tai suomen kieltä. Kieliä myös vaihdeltiin tilanteen mukaan. Uusperheen arki ja ihmissuhteet toimivat joko erinomaisesti, hyvin tai huonosti. Aineiston kolmestatoista perheestä eroperheitä oli neljä ja yhdessä perheessä oli ero kesken. Kaksikulttuurisen uusperheen intersektionaalisten erojen järjestyminen oli rinnakkaista, risteävää ja yhteenkietoutuvaa. Kaksikulttuurisuus, kaksikielisyys ja uusperheys vaikuttivat toisiinsa muun muassa niin, että kaikki uusperheenjäsenet eivät osallistuneet ylirajaiseen toimintaan, huonot uusperhesuhteet vaikuttivat puolison kielen opiskelun motivaatioon tai kielitaidon puute vaikeutti uusisän osallistumista uuslasten hoitoon. Elinkaaren vaihemallissa alkuvaiheen usko ja innostus näkyivät optimistisena tulevaisuuspuheena ja suunnitelmina. Keskivaiheen haasteet ja muutokset ilmenivät muun muassa uusperhesuhteisiin liittyvinä ongelmina tai vieraan kielen käyttöön liittyvinä haasteina. Myöhäisvaiheen helpotus ja sitoutuminen ilmenivät toimivina perhesuhteina, molempien kulttuurien hyväksymisenä sekä puolisoiden riittävänä kielitaitona. Intersektionaalisten erojen järjestyminen elinkaaren vaihemallissa ilmeni alkuvaiheessa rinnakkaisena ja neutraalina, jolloin uudet kulttuurit, kielet ja aikuiset toivat uusia elementtejä perhe-elämään, mutta eivät vielä juurikaan vaikuttaneet toisiinsa. Keskivaiheessa intersektionaaliset erot järjestyivät niin, että kulttuurit ja kielet aiheuttivat lisärasitetta haasteellisiin uusperhetilanteisiin. Ratkaisemattomat ongelmat alkoivat vaikuttaa muihinkin asioihin perheessä ja tästä syntyi negatiivinen intersektionaalisten erojen kierre. Myöhäisvaiheen intersektionaaliset erot järjestyivät niin, että kaksikulttuurisuus, kaksikielisyys ja uusperheys toimivat ja tukivat toisiaan. Tästä syntyi positiivinen intersektionaalisten erojen kierre. Kaksikulttuurisuus ja kaksikielisyys voivat olla perheessä rikkaus tai rasite, mutta perhe-elämän näkökulmasta ne eivät olleet tärkeimmät tekijät. Kaksikulttuurisen uusperhe-elämän onnistumisen kannalta näistä kolmesta elementistä ratkaisevin oli uusperhesuhteiden toimivuus. Asiasanat: kaksikulttuurisuus, kaksikielisyys, uusperhe, intersektionaalisuu