Työkyvyttömyyseläkkeen hakuprosessi : ongelmat ja tuen tarve hakijan näkökulmasta

Tämä tutkimus käsittelee työkyvyttömyyseläkkeen hakuprosessia, joka koskettaa vuosittain noin 27 000 uutta eläkkeenhakijaa. Suurimmat työkyvyttömyyttä kohtaavat sairausryhmät ovat mielenterveyden häiriöt ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Työkyvyn heikentyminen on sekä henkilökohtainen elämänmuutos että yhteiskuntaa kuormittava sosiaalinen riski. Eläkkeen hakeminen on pitkä ja monimutkainen prosessi, johon liittyy kohtaamisia lukuisten eri viranomaisten kanssa. Tutkimuksessa käsitellään eläkkeen hakemista prosessina, johon osallistuvat useat toimijat kuten asiakas, asiantuntijat ja omaiset. Aineistona on kvalitatiivinen haastatteluaineisto, joka on hankittu haastattelemalla sairastuneita eläkkeen hakijoita. Toiminta- ja työkyvyn menetys vaikuttavat radikaalisti sairastuneen henkilön mahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Sairastaminen ja työelämästä luopuminen ovat voimavaroja kuluttavia asioita, joita käsittelen tutkimuksessa. Viranomaisten hidastavat ja estävät toimenpiteet eläkeprosessissa aiheuttavat ongelmia useille haastatteluaineistoni henkilöille. Kuvaan ja analysoin tätä prosessia portinvartijateorian viitekehyksessä. Portinvartijateoria on laajalti tunnettu teoria ja sitä on käytetty kuvaamaan asiantuntijoiden valtaa asiakkaisiin nähden. Lähestyn haastatteluaineistoa narratiivisella tutkimusmenetelmällä, johon seikkaperäiset elämäkerralliset haastattelut tarjoavat laajan aineiston. Analyysissa tutkin sairastuneiden henkilöiden työkyvyn heikentymiseen liittyviä seikkoja. Tutkin sitä, millaista tukea eläkkeenhakijat saivat prosessin aikana ja miten he kokivat järjestelmän erilaisten toimijoiden heitä kohdelleen. Esittelen myös eläkkeenhakijoiden ajatuksia tulevaisuudesta. Tuloksista käy ilmi se, että eläkkeenhakijat olivat useissa tapauksissa tulleet instituutioiden rajoittamiksi ja sen vuoksi työkyvyttömät olivat pettyneitä erityisesti työnantajan ja lääkäreiden kohteluun. Useimmat henkilöt olivat saaneet pitkän prosessin aikana sosiaalista tukea läheisiltään. Mielenterveyden häiriöistä kärsivät henkilöt nousivat kuitenkin tuloksissa esille erityisesti sosiaalisen tuen puutteen ja negatiivisten tulevaisuuden odotusten takia. Keskimäärin tulevaisuuden suunnitelmat olivat verrattain positiivisia, kun esimerkiksi vapaaehtoistyö oli monen työkyvyttömän tulevaisuuden suunnitelmissa