Uudistuspolitiikan suunta - Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen Pitkän tähtäimen suunnittelutyössä vuosina 1975-1978 esiintyneet aikakäsitykset yhteiskunnan kehityksestä ja sille hahmoteltu tulevaisuuden suunta

Tutkielmani käsittelee Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen Pitkän tähtäimen suunnittelutyöryhmän Suunta-tavoiteohjelman ohjelmatyössä vuosina 1975-1978 muodostuneita aikakäsityksiä suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä ja sen tulevasta suunnasta. Lähdeaineistonani käytän ohjelmatyössä muodostuneita ja sen teon tausta-aineistona käytettyjä asiakirjoja, ohjelmatyötä ja ohjelmaluonnoksia kommentoineita kirjeitä sekä ohjelmaluonnoksia ja Espoon puoluekokouksessa vuonna 1978 hyväksyttyä ohjelmaa. Aineistoni perusteella ja hyödyntämäni kirjallisuuden avustukselle päättelen tutkielmassani, (1) miten ohjelmatyössä hahmoteltuja menneisyyden kokemuksia esitettiin sekä (2) millaisina nykyisyyden kokemukset ja (3) tulevaisuuden odotukset näyttäytyivät. Lisäksi aikakäsityksen tarkastelun ohella kysyn, (4) millaisia olivat ohjelmatyössä muodostuneet näkemykset toivotusta yhteiskunnan suunnasta. Tutkimuskysymyksieni muotoilut perustuvat Reinhart Koselleckin odotuksen ja kokemuksen käsitepariin, jonka hän esittää määrittelevän modernia aikakäsitystä. Käsiteparissa nykyisyyden kokemukset, jotka perustuvat menneisyydessä koettuihin kokemuksiin, määrittelevät tulevaisuuden odotuksia, ja tulevaisuuden odotukset motivoivat nykyisyydessä tapahtuvaa toimintaa. Erityisesti sosialistisiin edistyskertomuksiin pohjanneiden sosialidemokraattisten puolueohjelmien, tehtävänä on ollut jalostaa kokemukset ja odotukset yhteiskuntanäkemykseksi, jonka avulla on ollut mahdollista punnita yhteiskunnan kehityksen mennyttä, nykyistä ja tulevaa suuntaa. Näin oli myös Suunta-ohjelmatyössä. Suunta-ohjelmatyössä esitettiin kapitalistisen kasvun mahdollistaneen niin sanotun reformimarginaalin muodostumisen, jonka avulla suomalaiset sosialidemokraatit olivat harjoittaneet sosiaalipoliittisiin reformeihin perustunutta uudistuspolitiikkaa. Uudistuspolitiikan avulla sosialidemokraattisia arvoja oli levitetty yhteiskuntaan, jota oli kuljetettu samalla kohti puolueen pitkäntähtäimen tavoitetta demokraattista sosialismia. Lisäksi sosiaalipoliittiset reformit sekä valtion kattava rooli kansantalouden infrastruktuurin rakentajana ja teollisuuden monipuolistajana esitettiin kapitalismin kasvun mahdollistajiksi. Sosialidemokraatit esittivät itsensä yhteiskunnan ja kansantalouden modernisoijana, jonka tavoitteet edustivat koko yhteiskunnan etua. 1970-luvun talouskriisi pakotti ohjelmatyön sosialidemokraatteja uudelleen arvioimaan kokemuksiaan ja odotuksiaan kansantalouden kehityksestä. Ohjelmatyön aikana todettiin yleisesti, että talouskriisin syvyyteen olivat vaikuttaneet kansantalouden rakenteen yksipuolisuus, vuosikymmenen alun tuotannon yli-investoinnit, kasvu- ja tulopolitiikan epäonnistuminen vaihtotaseen vajeen tasapainottamisessa sekä inflaation ja palkkojen nousun hillitsemisessä. Suomessa kuten monessa muussakin maassa näihin ongelmiin oli vastattu talouspolitiikan kiristämisellä, jonka koettiin ohjelmatyön aikana esitetyissä puheenvuoroissa toisaalta myös lisänneen ongelmia. Kuten SDP:n valtionhoitajatasolla myös ohjelmatyöryhmässä hahmoteltiin uuden kansantalouden kasvustrategian suuntaa rakennemuutoksen toiseen vaiheeseen siirtymisestä varten, missä kansantaloutta kasvatti tuotannon laajenemisen sijasta enemmän sen tuottavuuden kasvu. Koska kiristyneessä taloustilanteessa yksityisellä tuotannolla ei koettu olevan riittävää rahoituspohjaa, uusien investointien rahoitusvarat oli löydettävä sosialidemokraattien puoluejohdon linjan mukaisesti julkisen sektorin kasvun rajoittamalla. Julkisen sektorin kasvua rajoittavan vaiheen toivottiin jatkuvan ohjelmatyössä vain niin pitkään, kunnes yritykset olisivat jälleen kannattavia ja investointiaste palaisi riittävän korkeaksi. Myöhemmin tämä Sorsan toisessa hallituksessa harjoitettu elvytyspolitiikka yhdistyi ohjelmatyön suunnitelmissa taloudellisen demokratian tavoitteisiin, joiden avulla tuotantoa haluttiin monipuolistaa sekä selvitä tuotannon vääjäämättömän työvoiman tarjontaa vähentävän pääomavaltaistumisen tuottamista ongelmista. Uudistuspolitiikan sisältö siirtyi muuttuneeksi koetuissa olosuhteissa sosiaalipoliittisista reformeista kansantalouden valtiollisen ohjailun vahvistamisen tavoitteisiin