Joustava esi- ja alkuopetus ammattilaispuheen diskursiivisissa kehyksissä

Tässä tutkimuksessa kysyttiin, millaisia merkityksiä joustavassa esi- ja alkuopetuksessa työskentelevät ammattikasvattajat puheessaan tuottivat joustavalle esi- ja alkuopetukselle ja lapselle toiminnan osana, ja millaisin sosiaalisen kielenkäytön tavoin nämä merkitykset syntyivät. Tutkimus liittyi Tampereen kaupungin esi- ja alkuopetuksen kehittämisprojektiin, jonka tavoitteena oli joustavan esi- ja alkuopetuksen toimintamallin kehittäminen, lapsen koulupolun sujuvoittaminen ja yhteistyön lisääminen esi- ja alkuopetuksen ammattilaisten välillä. Tieteenfilosofiselta taustaltaan tutkimus perustui sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan todellisuutta tuotetaan ihmisten välisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä kielen avulla. Aineistona tutkimuksessa olivat yhden joustavaa esi- ja alkuopetusta toteuttavan päiväkoti-koulu -yhteistyöparin suunnittelupäivän keskustelut, jossa sekä koulua että päiväkotia edustavat ammattilaiset suunnittelivat yhdessä tulevan kevään joustavan esi- ja alkuopetuksen toimintaa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin diskurssintutkimus, johon syntyi analyysin aikana kehysanalyyttinen näkökulma. Aineistoa analysoitiin diskursiivisesti ja aineistolähtöisesti kehyksen, diskurssin, puheen ja puhetavan käsitteitä käyttäen. Tutkimuksessa havaittiin, että ammattikasvattajaryhmän keskusteluissa rakentui sosiaalinen ja kielellinen merkityksellistämisen tapojen kulttuuri, joka nimettiin merkityksellistämiskulttuuriksi. Tässä kulttuurissa kasvattajat suuntautuivat joustavaan esi- ja alkuopetukseen neljän eri diskursiivisen ke-hyksen kautta; sisällöllisesti, pedagogisesti ja käytännöllisesti sekä yhteisymmärrystä rakentaen. Näissä kehyksissä joustavalle esi- ja alkuopetukselle ja lapselle tuotettiin vaihtelevia merkityksiä. Kehysten välille hahmottui tiettyjä suhteita. Lisäksi joustava esi- ja alkuopetus tuotettiin puheessa pääosin koulun lähtökohdista tapahtuvana toimintana. Tutkimuksen avulla saatiin kuvaa päiväkodin ja koulun rajapinnalla rakentuvista, joustavaan esi- ja alkuopetukseen ja lapseen liittyvistä kulttuurisista ajattelutavoista ja tuotiin näin lisää tietoa alkuvaiheessa olevaan kehittämisprojektiin Tampereella. Tutkimus osallistuu esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheesta käytävään tieteelliseen keskusteluun sekä antaa aineksia pohtia, mitä joustava esi- ja alkuopetus kahden instituution välisenä kehittyvänä toimintakäytäntönä on ja mitä se voisi olla tulevaisuudessa