Opetustyön psykologinen sopimus työelämän muutoksen heijastajana

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata perusasteen opettajien haastatteluaineistoa analysoimalla opetustyön psykologisen sopimuksen sisältöä ja siihen sisältyvän vaihtosuhteen oikeudenmukaisuutta ja hallintaa. Tutkimuksen lähestymistapa edustaa Rousseaun yksilön tulkintaa korostavaa näkökulmaa ja psykologista sopimusta tarkastellaan näin opettajien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteina on laajentaa psykologisen sopimuksen avulla ymmärrystä perusasteen opetustyön luonteesta ja lisätä tietoutta psykologisen sopimuksen käytännön ulottuvuuksista. Tutkimusaihe on ajankohtainen, koska opettajan työn valtiollinen erityisasema on rapistumassa ja työelämän muutokset näyttävät saavuttaneen myös opetustyön. Tutkimusaineisto koostuu kahdentoista peruskoulunopettajan teemahaastattelusta, jotka on kerätty vuonna 2012 kahdesta Etelä-Suomen läänissä sijaitsevasta koulusta. Haastateltavista viisi on luokanopettajia, neljä erityisopettajia ja kolme on aineenopettajia. Aineisto sisältää sekä mies- että naisopettajien haastatteluja ja haastateltavien opetustyön työvuosien määrä vaihtelee. Kyseessä on kvalitatiivinen, fenomenologis-hermeneuttiseen tieteenfilosofiaan pohjautuva tutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää haastatteluaineistoa analysoimalla opettajien työlleen antamia merkityksiä. Analyysi etenee teoriaohjaavan sisällönanalyysimetodin mukaan. Tutkimustulosten mukaan opetustyön perinteinen relationaalinen sopimus on rikkoutumassa, eikä työnantaja ole enää valmis pelaamaan molemmin puoliseen lojaaliuteen perustuvan paternalistisen psykologisen sopimuksen säännöillä. Opettajien keskuudessa on silti halukkuutta säilyttää relationaalinen sopimus ja erityisesti kokeneimmat opettajat ajattelevat sen olevan edelleen voimassa. Psykologisen sopimuksen rikkoutuminen näkyy aineistossa pääasiassa opettajien tunnetasolla mutta vaikuttaa joidenkin opettajien kohdalla myös asennoitumiseen ja käyttäytymiseen. Työnantajan puolelta opetustyöhön kohdistetaan enemmän talouselämän mukaisia vaatimuksia ja uudistuksia. Opettajat kokevat olevansa epäoikeudenmukaisten vaatimusten puristuksessa ja heidän luottamus työnantajaa kohtaan on heikentynyt. Työn rajaamisesta on tullut välttämätöntä oman jaksamisen ja työstä suoriutumisen kannalta ja vastuu vaihtosuhteen oikeudenmukaisuuden puolustamisesta on liukunut opetustyöhön liittyvän autonomian varjolla työnantajalta opettajille itselleen. Voidaankin sanoa, että työnantajan paternalistisen sopimukseen liittyvä patriarkaalinen suojelus on poistumassa, vaikka samaan aikaan työnantajan kontrollointi on lisääntynyt. Opettajat kokevatkin olevansa työnsä subjekteja lähinnä vain luokkahuoneessa tapahtuvan perustyön osalta. Työelämän kentällä eletään psykologisen sopimuksen suhteen muutosaikaa, jossa perinteinen sopimus on häviämässä. Tämän tutkimuksen perusteella opetustyön kohdalla ei kuitenkaan vielä voida puhua uuden psykologisen sopimuksen ilmentymisestä, vaikka tutkijoiden esittämän uuden sopimuksen ituja onkin havaittavissa. Pääpiirteissään opetustyön psykologinen sopimus näyttää perustuvan opettajien näkökulmasta edelleen relationaalisen sopimuksen pelisääntöihin, vaikka se tiedostetaan olevan uhattuna. Nykyinen vaihtosuhde koetaan epäoikeudenmukaisena, jota pyritään tasoittamaan vaihtosuhteen hallinnan keinoin. Näin tuloksissakin korostuvat sopimuksen rikkoutuminen ja epäoikeudenmukaisen vaihtosuhteen hallinta