Työn orjat - Työperäiseen ihmiskauppaan liittyvä sääntely, ihmiskaupan vastainen toiminta ja uhrin oikeusasema Suomessa

Ihmiskauppa (engl. human trafficking) on maailmanlaajuinen ilmiö, jota voidaan kutsua nykypäivän orjakaupaksi. Ihmiskauppaa esiintyy monissa muodoissa, joista yleisimpiä ovat prostituutioon liittyvä naiskauppa sekä työn teettämiseen pakolla tai äärimmäisen heikoin työehdoin liittyvä ns. työperäinen ihmiskauppa. Ihmiskaupan muotoja voivat olla myös lasten kaappaaminen ja myyminen adoptioon sekä elinten ja kudosten vieminen taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Tutkielmassa perehdytään työperäiseen ihmiskauppaan liittyvään sääntelyyn ja toimintaan pääpiirteittäin usealla tasolla kansainvälisten velvoitteiden tasolta kansallisen sääntelyn, tuomioistuinratkaisujen ja viranomaistoiminnan kautta aina kansalaisjärjestöjen ja ammattiliittojen harjoittamaan käytännön tason ihmiskaupan vastaiseen toimintaan. Tutkielmassa selvitetään, mikä on ihmiskaupan uhrin oikeudellinen asema eräiden Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön perusteella ja miten se on kehittynyt sitten vuoden 2004, jolloin ihmiskauppa kriminalisoitiin Suomessa. Keskeisiä kansainvälisiä sopimuksia ovat Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus (SopS 44/2012), Palermon sopimuksen ihmiskauppalisäpöytäkirja (SopS 71/2006) sekä ILO:n pakollista työtä koskeva yleissopimus (SopS 44/1935). Kansallisessa sääntelyssä eräitä olennaisimpia lakeja ovat ihmiskaupparikosten tunnusmerkistön sisältävä rikoslaki (39/1889), kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettu laki (746/2011) sekä ulkomaalaislaki (301/2004). Lainsäädännön ohella tutkielmassa selvitetään, miten sääntelyn edellytykset toteutuvat tuomioistuinkäsittelyissä sekä viranomaisten ja muiden ihmiskaupan vastaisten toimijoiden työssä. Erityisesti huomioidaan ihmiskaupan vastaisen toiminnan ja toimijoiden välisen yhteistyön kehitystä ja edellytyksiä sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisen vaikeutta. Lakien ja virallislähteiden ohella tutkielmassa on hyödynnetty erityisesti kotimaista tutkimusta ja asiantuntijoiden raportteja aihepiiriin liittyen. Työperäistä ihmiskauppaa tarkastellaan ihmisoikeuslähtöisestä näkökulmasta siten, että se nähdään rikosoikeudellista ulottuvuutta laajempana yksilön oikeuksia koskevana ja yhteiskunnallisia vaikutuksia omaavana ilmiönä. Tästä syystä tutkielmassa perehdytään myös siihen, keitä työperäisen ihmiskaupan uhrit ovat ja millaiset heidän olosuhteisiinsa tekijät toisaalta altistavat heidät hyväksikäytölle ja toisaalta vaikeuttavat heidän tunnistamistaan. Tutkielma on suunnattu erityisesti tahoille, jotka työnsä tai järjestötoiminnan kautta saattavat joutua kohtaamaan työperäistä ihmiskauppaa ja toivovat tietoja ilmiön juridisesta puolesta sekä ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehityksestä ja suuntaviivoista