Omaishoidon vapaaehtoinen tukityö Hämeenlinnassa ja Lahdessa - Järjestöt vahvistamassa aktiivista kansalaisuutta

Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee sitä, miten järjestöt voivat lisätä kansalaisten aktiivisuutta ja miten ne voivat kannustaa henkilökohtaiseen vastuunottoon. Lisäksi on tutkittu sitä, millä tavalla järjestöt voimaannuttavat vapaaehtoisiaan omaishoidon tueksi tehtävässä työssä. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä selvitettiin sitä, mitkä ovat omaishoitoon liittyvien järjestöjen avun ja tuen muodot Hämeenlinnassa ja Lahdessa sekä sitä, mitä haasteita toimintaan liittyy. Tutkimus perustuu 13 omaishoidon vapaaehtoista tukityötä tekevän järjestön tai seurakunnan palkatun työntekijän haastatteluun. Aineiston analysoinnissa on käytetty sekä aineistolähtöistä että teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Nykyiset omaishoidon avun ja tuen muodot Hämeenlinnassa ja Lahdessa vastaavat osittain niihin tarpeisiin, joita omaishoitajilla ja hoidettavilla tutkimusten mukaan on. Esimerkiksi vertaistukea on monipuolisesti tarjolla, mutta mahdollisuuksia vapaan ja oman ajan järjestämiseen omaishoitajalle on melko vähän. Tulevaisuuden haasteet liittyvät vapaaehtoisiin liittyviin tekijöihin: uusien vapaa-ehtoisten rekrytointi, vanhojen sitoutuminen ja heidän motivointinsa, vapaaehtoisista huolenpitäminen ja palkitseminen ja se, että miten järjestön työntekijä löytää aina jokaiselle yksilölle sopivan tehtävän. Kysymykseen siitä, millä keinoilla järjestöt voivat lisätä kansalaisten aktiivisuutta ja henkilökohtaista vastuunottoa, saatiin hyvinkin konkreettisia vastauksia. Ne on luokiteltu rakenteisiin ja toimijaan liittyviin tekijöihin. Rakenteista voi mainita esimerkiksi kumppanuuden sekä henkisten esteiden madaltamisen ja fyysisen esteettömyyden. Toimijaan liittyvät tekijät koskivat joko järjestön työntekijää tai vapaaehtoista/avun saajaa. Konkreettinen esimerkki siitä, miten järjestöt voivat aktivoida on se, että tarjotaan erilaisia osallistumisen muotoja ja pidetään osallistumiskynnystä matalalla. Myös vastuunoton lisääminen niin, että vastuuta annetaan, on konkreettinen aktivointikeino. Haastattelujen perusteella järjestön työntekijöille löytyi seuraavia vapaaehtoisten voimaannuttamisen keinoja: kiittäminen ja arvostaminen, koulutus, virkistys, henkinen tuki, matala osallistumiskynnys ja erilaiset mahdollisuudet olla osallisena ja toiminnassa mukana. Järjestötoiminnassa vallitsevat samat stereotypiat kuin koulutuksessa ja työelämässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi naiset ovat aktiivisempia kuin miehet omaishoidon vapaaehtoisessa tukityössä. Eri-ikäisiä miehiä kaivataan kuitenkin mukaan järjestöjen vapaaehtoistyöhön. Järjestöt joutuvat miettimään jatkossa yhä enemmän sitä, mitkä aktiviteetit houkuttelisivat miehiä mukaan toimintaan. Myös vapaaehtoisten sitoutuminen on tulevaisuudessa merkittävä haaste