Kuntien järjestämisvastuu sosiaalisten oikeuksien toteuttajina koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa

Tutkielma on painotukseltaan sosiaalioikeudellinen ja se kuuluu julkisoikeuden alaan. Tarkoituksena on selvittää kunnassa toimivan lainsoveltajan näkökulmasta, mitä ja miten koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta säädetään, mikä on palveluita koskevan valvontaohjelman merkitys sekä mitä voidaan sanoa säädännön vaikuttavuudesta seurantatiedon perusteella. Metodeina käytetään lainsäädännön systematisoinnin ja sisällöllisen kuvaamisen osalta oikeusdogmatiikkaa yhdistettynä erityisesti empiirisen aineiston kohdalla oikeussosiologiaan. Lähteinä hyödynnetään säädösten, lainvalmisteluaineiston sekä ohjaus- ja tukimateriaalin lisäksi aiheen kannalta keskeisiä kotimaisia kommentaareja. Empiirinen aineisto koostuu THL:n tiedonkeruumateriaalista. Tutkimusasetelman oikeudellisen lähtökohdan muodostavat erityisesti sosiaalisia oikeuksia koskevat ihmisoikeudet ja perusoikeudet sekä toisaalta kuntien asema kyseisten ehkäisevien terveyspalvelujen järjestämisestä vastaavana julkisen vallan toimijoina, joilla on perustuslaissa kirjattu itsehallinto-oikeus. Koululaisille ja opiskelijoille tarkoitetuista ehkäisevistä terveyspalveluista on terveydenhuoltolain (1326/2010) pohjalta tarkemmin säädetty näitä palveluja koskevassa asetuksessa (338/2011). Pykälien muotoilut muodostavat kunnille palveluja koskien toimeksiantovaikutuksen aineellisen sisällön toteuttamiseksi. Taustalla vaikuttavat luonnollisesti Suomen perustuslain (731/1999) 19.3 §:n velvoitteet julkiselle vallalle riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisesta sekä kuntalaissa (365/1995) ja muualla terveydenhuoltolaissa ja kansanterveyslaissa (66/1972) asetetut velvoitteet terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Sääntelyä voidaan lähtökohtaisesti pitää hyvin perusteltuna, selkeänä ja kattavana. Lainvalmisteluaineistosta ja muusta tukimateriaalista on löydettävissä kuvaukset niistä tarvepohjaisista ja muista lähtökohdista, joiden pohjalta normiohjausta on kyseessä olevien palvelujen osalta pyritty kehittämään ja täydentämään. Huolestuttava tilanne terveydenhoitaja- ja lääkäriresurssien puutteiden osalta kaipaa lisäpohdintaa siitä, mistä nykyinen tilanne johtuu ja mitä keinoja sen muuttamiseksi on. Valvontaohjelma julkisena asiakirjana antaa muun muassa kunnille mahdollisuuden tutustua valvonnan lähtökohtiin, toteuttamistapaan ja painopisteisiin. Asiakirjasta on saatavissa tietoa seuranta- ja valvontatyöhön liittyvistä painopistealueista sekä puuttumisen kriteereistä. Valvontaohjelma kannustaa lisäksi omavalvonnan kehittämiseen. On tärkeää, että tieto valvojatahojen näkemyksistä ja vastaavista seikoista tavoittaa myös vuoropuhelun tasolla käytännön toimijoiden lisäksi hallinnollisista linjauksista vastuulliset päättäjät kunnissa. Kokonaisuutena tarkastellen voidaan palveluiden toteutumisessa havaita merkittävää positiivista kehitystä asetuksen 338/2011 voimassaoloaikana. Merkittävän poikkeuksen tästä muodostaa erityisesti lääkäriresurssien heikko taso. Lisäksi asetuksen toteutumista seuraavien tiedonkeruiden tuloksista voidaan havaita, että lain ja asetuksen kirjaimen toteutumisessa on suurtakin alueellista ja väestömäärään liittyvää vaihtelua. Asetuksen tavoitteiden toteutumisen kannalta normiohjauksen ja kehittämispanostuksien samansuuntaisilla painotuksilla on luonnollisesti edistävä merkitys. Toisaalta tämä samansuuntaisuus vaikeuttaa asetuksen vaikuttavuuden luotettavaa arviointia tällä informaatiopohjalla