Erilaisuutta kohtaamassa. Korkeastikoulutettujen pohjoismaiden kansalaisten kokemuksia Intiassa

Erilaisuutta kohtaamassa Korkeastikoulutettujen pohjoismaiden kansalaisten kokemuksia Intiassa Väitöskirjatyössä tarkastellaan Intiassa tilapäisesti työskenteleviä suomalaisia ja tanskalaisia korkeasti koulutettuja henkilöitä ja selvitetään kuinka muuttaminen Mumbain, Delhin ja Bangaloren haasteellisiin miljoonakaupunkeihin vaikuttaa heidän kansalaisuuteensa, suhteessa niin julkiseen valtaan, työmarkkinoihin, ja laajemmin yhteisöihin ja fyysiseen ympäristöön. Käytän Rainer Bauböckin kansalaisuuden kokoelmia teoreettisena viitekehyksenä jolloin kansalaisuuden käsitettä pystytään kompleksisoimaan. Tutkimusongelmaa lähestytään monipuolisten tutkimusmenetelmien kautta: puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä, yksityiskohtaisilla pre- ja postkyselyillä sekä osallistuvan havainnointimenetelmän avulla Bangaloressa, Delhissä ja Mumbaissa vuonna 2009 asuneiden henkilöiden parissa. Tutkimuksessa havaittiin suuta vaihtelua siinä kuinka pohjoismaiset korkeasti koulutetut henkilöt kohtasivat erilaisuutta ja kuinka pohjoismaiden kansalaiset ilmaisevat useita erilaisia kansalaisuuden kokoelmia muuttaessaan Intiaan. Suomalaiset lähetetyt työntekijät pystyvät pitämään oikeutensa sosiaaliturvaan niin kauan kun heidät lähettäneen työnantajan toimisto sijaitsee Suomessa tai lähetty työntekijä pitää pysyvän osoitteensa Suomessa. Matkalla mukana oleva puoliso menettää kuitenkin oikeutensa suomalaiseen sosiaaliturvaan jos hänen pysyvä osoitteensa ei ollut Suomessa tai jos hän otti vastaan töitä Intiassa. Mukana matkustaneet puolisot olivat kuitenkin neuvokkaita sääntöjen kanssa eläessään työstämällä muita mahdollisia merkityksellisiä aktiviteetteja kuten vapaaehtoistyötä tai hyödyntäen aikaa perheen piirissä tai muiden harrastusten parissa. Molemmista maista tulevat kansalaiset ja sukupuolet uskoivat että palatessaan kotimaahan ja tarvitessaan hyvinvointipalveluita he olisivat niihin oikeutettuja vaikka jokaisessa tapauksessa tilanne ei näin olisikaan. Tutkimus osoitti myös että siirtolaisten asenteissa ja suhtautumisessa ihmisiin, sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön oli vaihtelua niin kansallisuuksien välillä ja sisällä. Siirtolaisille oli erittäin hyödyllistä omata erilaisia voimavaroja. Joissakin tapauksissa korkea koulutus ja tulotaso ja aikaisempi maastamuuttokokemus toimi kuitenkin siirtolaisia vastaan ja vahvisti heidän epävarmuuden kokemuksiaan. Etuoikeutettu asema ja taloudellisten, sosiaalisten, kulttuurillisten ja eroottisten voimavarojen omaaminen voi niin ikään olla hyödyllistä, hyödytöntä tai jopa epäolennaista erilaisuuden kohtaamisen tilanteissa. Kaikki siirtolaiset viittasivat kokeneensa olleensa näkyvästi etnisesti ulkopuolinen, ja länsimainen, mutta osa koki erottuvansa ja tulleensa tuijotetuksi vain erinäköisyydestä johtuen kun taas toiset yhdistivät kokemuksen vaaleaan ihonväriinsä. Toisille kokemus oli vastenmielinen ja sen seurauksena he tuottivat negatiivista stereotypiointia puhuessaan intialaisista ja heidän kansallisuudesta. Muutamat jopa rajoittivat liikkumistaan kaupungissa ja Intiassa yleensä sen seurauksena. Niin ikään molemmat työsuhteessa oleva kuin mukaan lähtenyt puoliso ovat riippuvaisia lähettävän yrityksen tuesta, erityisesti kokemuksen alkuvaiheessa. Lähettävät yritykset voidaankin jakaa kolmeen kategoriaan: “kädestä kiinnipitävät”, “vapaat kädet” ja “vain vähän kokemusta ulkomaan komennuksista omaavat” yritykset. Tutkimustulokset osoittavat erojen yritysten välillä selittyvän ainakin osaksi yrityksen koon ja tyypin mukaan ja erityisesti sillä kuinka paljon kokemusta yrityksellä on ulkomaan komennusten suhteen. Tutkimuksen tulokset osoittavat että siirtolaisten tapa osallistua intialaiseen yhteiskuntaan liittyi vähemmän heidän virallisiin suhteisiinsa pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon ja enemmän heidän etuoikeutettuun asemaan, heidän suhteensa lähettävään yritykseen ja asemaansa perheessä ja kuinka he päättivät kohdata matkan aikana kokemansa haasteet. Tulokset ehdottavat että tarkempaa huomiota tulisi kiinnittää siihen miten maastamuutto vaikuttaa pohjoismaiseen universalismin ideologiaan. Lisäksi tutkimustulokset osoittavat sosiaalipolittisen tutkimuksen tarpeen liittyen teollisen kansalaisuuden käsitteeseen liikkuvien korkeastikoulutettujen kansalaisten näkökulmasta.The thesis is a study of how Danish and Finnish citizens encounter difference in their relationships to the state, state institutions and the labour market, to members of different human communities, and to the broader social and physical environment, while being temporarily located in India. I investigate how diversely the migrants’ social citizenship is affected by the move to Mumbai, Delhi and Bangalore all of which have been recognized as some of the most challenging cities for expatriates. I use a constellation framework, developed by Professor Rainer Bauböck, in order to capture the complex nature of social citizenship. The results of the study are based on semi-structured interviews, participant observation and pre- and post-interview questionnaires with eight people from Denmark and eight from Finland (seven men and nine women) who were living in Bangalore, Delhi and Mumbai in 2009. I found a wide variation in how the Nordic highly skilled migrants encounter difference and that they had very different citizenship constellations. Finnish workers who are posted abroad outside of the EU retain their right to basic social security as long as they either remain employed by the Finnish office, or keep their permanent address in Finland. Any accompanying female partners however, lose their rights if they did not have their permanent address in Finland or if they undertake paid work in the destination country. The accompanying partners were highly resourceful in circumventing the rules and finding fulfilling activities, which included paid work, voluntary work, spending quality time with family and taking up leisure activities. Both nationalities and genders stated they believed that if they needed welfare support when they returned home, they would get it, even though this was not the case for all. I also found that the migrants’ attitudes and responses to people and the social and physical environments changes in various ways among the same and different nationalities. It was important for the migrants to have different forms of capital at their disposal. In some cases however, being highly educated, having large disposable incomes and having previous migration experience also worked against them and compounded their feelings of uncertainty. Being in a position of privilege and possessing economic, social, cultural and erotic capital can thus be advantageous, disadvantageous and irrelevant when encountering difference. All of the migrants made reference to being a visibly ethnic other, and ‘Western’ in appearance, but while some of them attributed being stared at in public to simply looking different, others felt singled out because they were white. This was offensive for some and they subsequently engaged in negative stereotyping when they made references to Indian people and society. A couple also restricted their movements around the city and in India in general. Lastly, for the employee and perhaps to an even greater extent their accompanying partners, the sending company or organization plays a crucial role in providing social support, particularly in the early stages of secondment. In the words of the migrants employer were divided into three different categories: “hold your hand” employers, “hands off” employers and those with little experience with international secondment. My findings suggest that these differences can depend on the size and type of employer, the employees position in the company, and also on the company’s previous experiences with secondment or expatriation. The study shows that the new ways that the migrants participated in society in India, was less defined by their formal relationships to the Nordic welfare state, and more by their position of privilege, their relationships to the sending company, the role they performed within the family and how they chose to confront the challenges they faced during the migration period. The findings suggest that closer consideration needs to be given to how decisions to take a different path in one’s life course, namely migrate, impacts the Nordic model of universalism. Furthermore, it highlights the urgent need for social policy researchers to pay closer attention to the phenomenon of industrial citizenship among mobile highly skilled populations