Päihteiden ja väkivallan esittäminen Kakola-ohjelmassa

Tämä tutkielma käsittelee vuonna 2012 esitettyä Kakola-nimistä tositelevisio-ohjelmaa sekä tapoja, joilla ohjelma esittää päihteisiin ja väkivaltaan liittyviä teemoja. Tarkastelemalla tuotannollisen kehystämisprosessin vaikutusta tositelevisio-ohjelmaan, tutkielma tuo esille mediaesityksiin liittyvän yhteiskunnallisen vallan. Narratiivisen lähestymistavan avulla käsitellään sitä, millainen merkitys ohjelmalla voi olla yksilön elämään. Tutkielma sijoittuu sosiaalityön ja mediatutkimuksen välimaastoon, yhdistäen näitä molempia. Aineistona on Kakola-ohjelman kahdeksanosainen toinen tuotantokausi, jossa ohjelmaan osallistuu 15–17 -vuotiaita tyttöjä sekä heidän mentoreinaan toimivia entisiä naisvankeja. Aineistosta analyysin kohteeksi on rajautunut päihteiden ja väkivallan ympärille rakentuneet tarinat. Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu sosiaalisesta konstruktionismista, joka tarkentuu representaatioihin ja niiden rakentamiseen liittyvän vallan tutkimukseen. Tutkielman metodina käytettiin narratiivista lähestymistapaa. Narratiivisia menetelmiä soveltaen aineistosta rakentui viisi tyttöjen kokemuksiin pohjautuvaa päihteitä ja väkivaltaa käsitellyttä tarinaa sekä yksi mentorien kokemuksiin pohjautuva mallitarina. Tarinoiden analyysissä hyödynnettiin erityisesti niihin sisältyneiden juonityyppien, roolien sekä mallitarinoiden tarkastelua. Tutkielma täydentää aiempaa televisio-ohjelmien yhteiskunnallisesta vaikutuksesta tehtyä tutkimusta, sekä tyttöjen ja naisten rikollisuudesta tehtyä tutkimusta. Tutkielman tavoitteena on tarkastella tositelevisio-ohjelman kaltaisen kulttuurisen tuotteen mahdollisia vaikutuksia yksilön henkilökohtaiseen elämään ja häntä ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkielma osoittaa, että Kakola-ohjelmassa suurinta näkyvyyttä saavat päihteitä ja väkivaltaa kapeasti määrittelevät tulkinnat. Päihteitä ja väkivaltaa käsittelevissä tarinoissa naiset ja tytöt pyritään asettamaan uhrin rooliin, ja heille tarjotut toimintamahdollisuudet ovat rajatut. Koska päihteisiin ja väkivaltaan liittyvien teemojen käsittely on yksipuolista, jäävät myös monimuotoiset mallitarinat syntymättä. Uhrin roolin korostaminen sekä päihteiden ja väkivallan yksipuolinen käsittely ovat seurausta tuotannollisista valinnoista, joiden kautta korostetaan ohjelman aikuisten näkökulmaa tyttöjen näkökulman kustannuksella. Tällainen merkitysten, mallitarinoiden ja roolien kapeaa ja stereotyyppinen esittäminen on erityisen huolestuttavaa, koska erilaisia keinoja käyttäen ohjelma antaa vaikutelman, että se on dokumentaarinen esitys tyttöjen ja naisten rikollisesta toiminnasta ja siihen vaikuttavista syistä. Kulttuurisilla tuotteilla voi olla merkittävää vaikutusta yhteiskunnassamme vaikuttaviin normeihin, minkä takia onkin tärkeää, että tositelevisio-ohjelman kaltaisia kulttuurisia tuotteita katsotaan ja tutkitaan kriittisesti. SUMMARY: The representation of substance use and violence in Kakola-program This thesis examines the ways, in which the 2012 aired Finnish reality television program called Kakola represents substance use and violence. By focusing on the production process behind the reality program, the thesis brings light to the social power that these kind of programs can have. By choosing a narrative method the thesis also examines the impacts that reality programs may have on the lives of individuals. The thesis is a combination of social work research and media research, and combines these both. The research data consists the second season of Kakola-reality program, where the participants are girls between the ages of 15 and 17, and their mentors, who are ex-inmates. The research data is narrowed down to consist the stories that are formed around the themes of substance use and violence. The theoretical background of the thesis can be found in social constructionism, but the broad term is narrowed, in this case, to address the themes of constructing representations and the power that these representations hold. The method applied is narrative research. By using this method, there can be found five specific stories based on the experiences of the girls, and one model story that is formed from the ex-inmates stories. All of the stories are constructed from the basis of the comments and productional choices that are made in the program surrounding the themes of substance use and violence. In analyzing the stories there was applied such concepts as characters, plot structure and model story. The thesis adds to the fields of reality television research and girl’s antisocial behavior research. The goal of the thesis is to examine the possible effects that this kind of cultural product can have on lives of individual and the society surrounding them. The thesis shows that the way in which Kakola-program represents substance use and violence among women and girls is very narrow and one sided. This is due to the way in which the productional choices emphasizes the stories told by the adults in the program and silences the stories told by the girls themselves. By doing this, the program continues to repeat the stereotypical imageries about girls, substance use and violent behavior. This is even more alarming because the program tries to portrait itself as more of a documentary than a reality television program. Cultural products can have deep impact on the rules and norms surrounding us, this is why it is important to critically study cultural products like Kakola