Ammatillinen kasvu toiminnallisia menetelmiä käyttävien työnohjaajien kuvaamana

Tutkimus käsittelee toiminnallisia menetelmiä viitekehyksenään käyttävien työnohjaajien ammatillista kasvua työnohjausuran aikana sekä merkityksiä, joita he antoivat työnohjaukselle ja toiminnallisille menetelmille työnohjauksensa välineenä. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Miten toiminnallisia menetelmiä käyttävät työnohjaajat kuvaavat ammatillista kasvuaan? 2) Mitkä ovat keskeiset työssä oppimisen ja ammatillisen kasvun piirteet? 3) Mikä on työnohjaajien näkemys toiminnallisten menetelmien merkityksestä työnohjaukselle? Tarkastelu kohdistui aikavälille, joka alkoi ohjaajien valmistuttua psykodraamaohjaajiksi ja siitä haastatteluhetkeen. Työnohjaajan toiminnan tarkastelu kohdistui lähinnä haastateltujen tekemään ryhmätyönohjaukseen. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastateltavina oli kahdeksan työnohjaajaa, joilla työnohjaajan pätevyyden lisäksi oli psykodraamaohjaajan tutkinto. Yksi haastatelluista työskenteli koulutusta ja työnohjausta tekevässä yhteisössä. Muut olivat itsenäisiä yrittäjiä. Haastattelut tehtiin tiiviisti vuonna 2011 tammikuun lopun ja helmikuun aikana. Haastattelut litteroitiin sanatarkasti ja analysoitiin teemoittain grounded theory -metodologian tapaan. Tutkimusraportin alussa on kuvaus työnohjauskäsitteestä, työnohjauksen historiasta sekä toimintamuodoista ja -vaiheista. Työnohjaustoimintaa täydentää kuvaus J. L. Morenon kehittämistä psykodraamaan perustuvista toiminnallisista menetelmistä ja niiden käytöstä työnohjauksessa. Ammatillista kasvua ja asiantuntijuutta hahmottavina taustateorioina on kognitiivinen oppimisnäkemys, kokemuksellinen oppiminen, reflektio ja reflektiivinen oppiminen sekä vahvimmin Knud Illeriksen sosiokulttuurinen oppimisnäkemys. Tutkimus osoitti, että ammatillinen kasvu työnohjaajilla eteni toiminnallisten menetelmien haltuun ottamisesta kohti autonomista asiantuntijuutta. Teknisen menetelmällisen hallinnan tapahduttua ohjaajat vapautuivat havainnoimaan ohjaustapahtumaa tarkemmin, mikä auttoi syventämään työskentelyä. Ohjaajien tarkastelukohde siirtyi oman toiminnan havainnoimisesta ohjattavaan. Se lisäsi ohjaajan levollisuutta tehtävässään ja tuotti luovuutta ja spontaanisuutta. Toiminnalliset menetelmät rikastuttivat ja monipuolistivat ohjaajien mielestä toimintaa. Menetelmät antoivat ohjaajalle ryhmän dynamiikan ja sosiometrian käsittelyyn tarvittavia välineitä, rooliteorian sekä käyttöteorian. Yksilön asema ryhmän jäsenenä korostui työskentelyssä. Johtopäätöksenä oli, että työnohjaajan kasvu on jatkuva työuran kestävä prosessi. Työn tekemisen edellytyksenä on ohjaajan oman työnsä reflektointi sekä jatkuva ammattitaidon ylläpito omalla työnohjauksella, ammattia koskevan teoriatiedon hankkimisella sekä ohjaustaitojen harjoittelulla