Ett praktiskt litet ord eller politisk propaganda? – En diskursanalytisk studie av diskussionen om pronomenet hen i Finland

Tässä tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin ruotsin sukupuolineutraaliksi pronominiksi ehdotetusta henistä on keskusteltu suomenruotsalaisissa sanomalehdissä vuosina 2012–2013, kun keskustelu oli kiivaimmillaan. Materiaalina toimivat kolmen ruotsinkielisen päivälehden, Hufvudstadsbladetin, Vasabladetin ja Västra Nylandin tekstit, joissa sanasta hen on keskusteltu. Tekstit ovat uutisartikkeleita, kolumneja, pakinoita, mielipidekirjoituksia ja yleisönosaston kirjoituksia. Näin materiaali nostaa esiin sekä asiantuntijoiden että maallikoiden näkemyksiä ilmiöstä. Tarkastelen keskustelua diskurssianalyysin näkökulmasta pyrkien tunnistamaan erilaisia ilmiön merkityksellistämisen tapoja. Diskurssit konkretisoituvat representaatioina, jotka heijastelevat kielenkäyttäjän ajatus- ja arvomaailmaa. Diskurssianalyysin tukena käytän systeemis-funktionaalista kielioppia, jonka avulla erittelen kirjoittajien käyttämiä kielellisiä keinoja. Ideationaalisesta näkökulmasta voidaan analysoida esimerkiksi eri osallistujien aktiivisuutta prosesseissa, prosessityyppejä ja vaikutussuhteita. Interpersonaainen funktio puolestaan kuvaa tekstiin sisältyviä tekstin tuottajan ja vastaanottajan rooleja antaen tietoa esimerkiksi niin sanotuista puhuja-asenteista. Tutkimus osoittaa, että hen on ilmiönä herättänyt hyvin ristiriitaisia ja osin täysin vastakkaisia mielipiteitä. Analyysissa nousee esille neljä päädiskurssia: kieli järjestelmänä ja kommunikaation välineenä, identiteettidiskurssi, poliittinen diskurssi sekä taidediskurssi. Näistä kaksi ensin mainittua sisältää useita toisistaan poikkeavia aladiskursseja. Hen on siis toisaalta nähty esimerkiksi käytännöllisenä tai vapautta ja tasa-arvoa edistävänä, toisaalta taas poliittisena propagandana, haitallisena lapsen sukupuoli-identiteetin kehitykselle tai yksinkertaisesti tarpeettomana. Mielipiteidensä tukena kirjoittajat käyttävät diskurssista riippuen erilaisia kielellisiä keinoja, esimerkiksi kyseenalaistuksia, subjektiivisia tai objektiivisia lausumia sekä relationaalisia, mentaalisia tai materiaalisia prosesseja. Transitiivisesti tarkasteltuna hen on usein lauseen ensisijainen osallistuja, joka on jotakin tai vaikuttaa johonkin. Toisaalta se esitetään myös ilmiönä, joka koetaan. Näin hen saa keskustelussa useita eri rooleja ja merkityksiä