Governed parenthood. Out-of-home placements, gender, class and ethnicity

Tutkimus käsittelee perheen ja vanhemmuuden määrittelyä tilanteissa, joissa hallinto-oikeuksissa päätetään lasten huostaanotoista. Aineistona ovat hallinto-oikeuksien päätösasiakirjat, jotka sisältävät sosiaalityön sekä muiden perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten, kuten psykiatrien, psykologien, lääkärien ja kasvatusalan ammattilaisten kuvauksia vanhempien toiminnasta ja ominaisuuksista, vanhempien omia kertomuksia tilanteistaan sekä oikeuksien kirjaamia perusteluja päätöksilleen. Tutkimusaineisto sisältää 354 päätösdokumenttia vuodelta 2008. Ne koskevat yhteensä 430 lasta. Aineisto paikantuu ajankohtaan, jossa lastensuojelulakia oli perusteellisesti muutettu varhaisemman tuen suuntaan. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että sosiaalityössä ollaan siirtymässä hyvinvointipainotteisesta lastensuojelusta suojelupainotteiseen, joka tarkoittaa, että riskienhallintamenetelmät ovat entistä keskeisempiä lasten tilanteita arvioitaessa. Tässä tutkimuksessa kysytään, millaisiin vanhemmuutta koskeviin normeihin huostaanottopäätökset perustuvat. Normeilla tarkoitetaan sellaisia vanhemmuutta koskevia kulttuurisia käsityksiä, joiden kautta tiettyjä ominaisuuksia arvotetaan ylitse muiden ja toisia pidetään sopimattomina. Tutkimus paikantuu feministiseen tutkimustraditioon, jossa keskeistä on se, kuinka tiedon tuottamisen menetelmät ovat kietoutuneita sukupuolen, seksuaalisuuden, yhteiskuntaluokan, etnisyyden ja psyykkisen sekä fyysisen kykenevyyden kysymyksiin. Feministisen tutkimuksen sisällä tutkimus asettuu ensiksikin kriittisen perhetutkimuksen traditioon, jossa käsityksiä perheestä on pyritty purkamaan ja määrittelemään uudelleen. Toiseksi tutkimuksessa nojataan hallinnan analyyttiseen tapaan ymmärtää kuinka perheitä ohjataan pitkälti suostuttelevan vallan keinoin, jolloin keskeistä on saada vanhemmat ymmärtämään uudella tavalla se, mihin perhe-elämässä ja ylipäänsä onnellisen elämän tavoittelussa tulisi pyrkiä. Tätä tavoitetta varten vanhemmat tarvitsevat tietoa hyvästä elämästä ja vanhemmuudesta. Suostuttelevan vallan keinot toimivat yhdessä kontrollointiin perustuvien hallintakeinojen kanssa siten, että vanhemmat ja perheet, jotka eivät muunna ajatteluaan suostuttelun ja ohjauksen keinoin, kohtaavat järeämpiä kontrollitoimia. Tutkimuksen ytimessä ovat tiedon ja hallinnan lisäksi myös ne tavat, joilla vanhempia ammattilaisten määrittelyjen kautta asetetaan erilaisiin yhteiskunnallisiin asemiin. Vanhemmat myös itse määrittelevät ja asemoivat itseään erilaisten kategorisointien kautta. On kyse sukupuolistamisen, kulttuuristamisen ja luokkaistamisen prosessien analyyseista, jotka konkretisoituvat kunnollisuuden käsitteessä. Käsitteellä viitataan niihin arvottamisen prosesseihin, joiden kautta jotkut vanhemmat ja perheet asemoidaan kunnollisiksi ja toiset kelvottomiksi. Tarkastelun keskiössä ovat harkintaa ohjaavat diskurssit, kategoriat sekä kirjaamisen käytännöt, joiden myötä dokumenteissa tuotetaan tietty käsitys todellisuudesta ja sosiaalisista ongelmista. Kertomuksia kelvottomasta ja kunnollisesta vanhemmuudesta analysoidaan sekä määrällisesti ongelmakategorioita erittelemällä että laadullisesti diskurssianalyyttisella luennalla. Tutkimuksessa saatiin selville, että sukupuoli ohjasi paitsi sitä, millaisia ongelmakategorioita vanhemmuuteen liitettiin myös sitä, kuinka laajasti vanhempia kuvailtiin. Puhe isistä oli huomattavasti suppeampaa ja harvinaisempaa kuin puhe äideistä. Äitejä kuvailtiin eniten kyvyttömiksi ja jaksamattomiksi ja isien taas kerrottiin useimmiten olevan väkivaltaisia tai käyttävän liikaa päihteitä. Myös sukupuolen ohittava kerronta oli aineistossa laajaa. Erityisesti väkivallasta kerrottiin sukupuolineutraalisti siten, ettei tekijää ja uhria eritelty. Analyysissa eriteltiin myös diskursseja, jotka liittyivät väkivallan esiintuomiseen tai sen ohittamiseen. Diskurssit jakautuivat väkivallan selityksiin, perheeseen tai vanhemmuuteen liittyviin diskursseihin sekä väkivallan merkityksen korostamiseen. Selitettäessä väkivaltaa tai liitettäessä se perheeseen liittyviin diskursseihin, väkivalta katosi usein käsittelystä tai se ohitettiin kertomalla siitä epäselvästi. Muissa dokumentin osissa mainittu väkivalta katosi 42 prosentista hallinto-oikeuksien lopullisia perusteluja. Vanhempien oikeuteen lähettämissä vastineissa ja suullisissa käsittelyissä keskeistä oli, että vanhemmat rakensivat itsestään ja perheistään kunnollisia. Yhtäältä vanhemmat asettuivat usein vastustamaan juuri sosiaalityön määritelmiä. Vastustus sai myös suuttumuksen ja ”ilkeiden tunteiden” muotoja, mutta nuo tunteet saattoivat olla vanhempien ainoita mahdollisuuksia saada äänensä kuuluville. Toisaalta vanhemmat tunnistivat myös tarpeen tunnustaa oma heikkoutensa vanhempana (köyhyys, vajaavaisuus, väkivaltaisuus, tietämättömyys, ”väärin tekeminen”) ja asettua avuntarvitsijan rooliin. Toisin sanoen, omasta vanhemmuudesta tuli kertoa ”oikein”. Kunnollisuuden tuottaminen oli sukupuolittunutta erityisesti silloin, kun vanhemmat kertoivat rakkaudellisista tunteistaan ja kiintymyssuhteista lapseen. Juuri äidit painottivat rakkauttaan lasta kohtaan kumoten sillä tavoin luonnehdintoja heistä huonoina äiteinä. Isät eivät kertoneet suhteestaan lapseen rakkautta painottavan diskurssin kautta. Isät todistivat kunnollisuuttaan pikemminkin työn ja varakkuuden kautta. Myös oikeanlainen suhde ”suomalaiseen kulttuuriin” saattoi implikoida kunnollisuutta maahan muuttaneiden vanhempien vastineissa. Hylätyissä huostaanottohakemuksissa, joissa lapsi palasi kotiin vanhempiensa luokse, hallinto-oikeuksien perustelut päätökselle liittyivät joko vanhemmuuden uudelleenmäärittelyyn tai lapsen omaan pärjäämiseen. Määriteltäessä vanhemmuutta uudelleen viitattiin vanhempien kunnollistumiseen, avoimuuteen tarjotulle tuelle ja vanhempien uuteen ymmärrykseen siitä, mitä vanhemmuus ja hyvä elämä ylipäänsä merkitsevät. Kun viitattiin lapsen pärjäämiseen, keskeistä oli, että lapsi selviytyi koulussa tai alkaneessa työelämässä. Tällöin oli kyse teini-ikäisistä lapsista. Joissain tapauksissa vanhemmuuden puutteet saatettiin ohittaa vetoamalla lapsen ominaisuuksiin. Tutkimukseni keskeisin tulos on, että hallinto-oikeuksien huostaanottopäätöksissä arvioidaan lasten laiminlyönnin lisäksi myös perheen kunnollisuutta. Myös vanhemmat itse tunnistavat nuo kunnollisen perheen määritelmät ja viittaavat niihin vastineissaan. Tällä tavoin arviointi perustuu siis myös normatiivisiin käsityksiin siitä, millaista hyvä vanhemmuus on. Tutkimus paljastaa, että vanhempien ja perheiden väliset eroavaisuudet, kuten sukupuoli, seksuaalisuus (erityisesti ydinperhenormatiivisuus), yhteiskuntaluokka, etnisyys ja vanhempien vammaisuus tai vammattomuus ovat monin tavoin keskeisiä – vaikka eivät suinkaan ainoita – perusteita huostaanotoista päätettäessä.The purpose of this research is to characterize the definitions of parenthood in situations, where administrative courts decide whether children should be placed out-of-home. The data comprises of court documents from administrative courts containing descriptions and evaluations of the parents’ situations and perceived qualities as well as statements by the parents themselves. The case evaluations are written by family professionals such as psychiatrists, psychologists, doctors and pedagogists. The data contains 354 cases concerning altogether 430 children. The court decisions were made in 2008 after a significant change in the child welfare legislation in Finland. The law was changed to enable early intervention strategies. Previous studies suggest that social work is, in fact, moving towards the model of risk prevention and away from the models of child welfare. This study approaches definitions of parenthood by asking, what the norms related to parenthood are. These norms are then, in turn, understood to be guiding the processes out-of-home placements. Norms in this study are understood as cultural rules and conceptions related to parenthood which result in certain qualities being highly valued and other qualities being considered inappropriate or, of less value. This research draws on the framework of feminist theory where questions of knowledge production are understood to be formed through social positioning such as gender, sexuality, class, ethnicity and able-bodiedness. Within this theory, the perspectives used are related to three main research fields. First, the research tradition of critical family studies serves as a foundation for understanding the family as a concept that can be troubled or even dismantled to enable redefinition. Second, this research draws on studies of governmentality, which provide a framework for understanding power that can manifest itself positively and guide behavior, not through coercion, but by producing knowledge. With the help of that knowledge, then, individuals can understand concepts such as the meaning of a fulfilling life. Thus individuals are enabled to guide themselves towards the goal of a “better life”. However, families that do not give in to the new knowledge of a better life, face harder forms of power and coercion. Third, this study approaches social positioning of families by using a framework of different social capitals and distinctions which guide the processes of evaluating the families and organizing the ways by which parents position themselves. The concept of respectability is used to analyze the gendered, ethnicized and classed processes through which value is appropriated. Empirically this study focuses on discourses and categorizations as well as methods of knowledge production in the practices of documenting. The documents offer a certain perception of reality and an understanding of social problems. The discourses of respectability and respectable family-life used by the parents, social workers and the courts are analyzed using both qualitative and quantitative analyses. The analysis showed significant gendered features in documenting. The fathers were described and evaluated considerably less than the mothers, who were the main targets of evaluations. The mothers were most often portrayed as incompetent and tired and the fathers as being violent or alcohol abusers. The data also contained documentation that omitted gender altogether. The most common problem category described without clarifying gender was domestic violence. In these instances the gender of the abuser and the abused were not disclosed. The discourses on violence in the texts were divided in three ways to give meaning to violence. Firstly, the discourses aimed to explain why the violence had occurred. Secondly, the discourses on family bypassed meanings of violence, and thirdly, they also underlined violence as an issue of child protection, and a justification for out-of-home placement. These discourses were present in all the texts, but social workers were far more likely to bring up domestic violence. The courts, on their behalf, often bypassed the issue altogether. In 42 percent of the cases, the court did not mention violence as one of the justifications for the out-of-home placement even though social work had brought it up. The analysis of the summaries of oral hearings and written statements by the parents revealed that respectability was the focal point in the parents’ definitions of their own parenthood. In their statements, the parents often resisted and opposed the definitions of their parenthood as not being respectable. The experience of injustice was sometimes expressed as anger and “ugly-feelings”. However, the parents also recognized the need to confess their weaknesses as parents. This meant that they adopted the definitions of themselves as poor, violent, ignorant or as alcohol abusers and thus positioned themselves in need of help and guidance. In other words, it was of key importance to tell an “acceptable” story about being a parent: it’s alright to have problems as long as they are recognized and understood as such. The parents’ narratives about themselves were gendered especially in themes of love, affection and attachment for the child. Only the mothers stressed these issues, and by telling the stories, the mothers deflected the depictions of them as “bad mothers”. The fathers told themselves more through material aspects, such as work positions or wealth. The analysis also showed that it was essential to migrant parents to present themselves in the right kind of relationship to “Finnish culture” in order to become respectable. Respectability was tied to that relationship between the “other” and the “Finnish”. The justifications in the cases, in which the out-of-home placement was overruled, were twofold. Either the parenthood was re-defined or it was stated that the child was doing well or was successful despite the failures of the parents. When re-defining parenthood, issues of respectability, openness for support, new understanding of parenthood, as well as self-governance were discussed in the justifications. When referring to the abilities of the children, it was central to stress their performance at school or in the beginning phases of their working-life. When justifications centered on children’s abilities, the cases concerned only teenagers. In conclusion, the research shows that out-of-home placement documents do not only contain evaluation of abuse and neglect of children. The question of the parents' respectability is also widely under scrutiny. The parents themselves also recognize the discourses of respectable families and refer to these in their own statements. Thus the evaluation is not only based on facts and actual events, but rather on normative views on what “good parenting” is. These views are rooted in intersecting differences of gender, sexuality, class, ethnicity and ability. Although these different social and material positions are not the sole justifications found in the documents, they do carry a significant role in evaluating respectable parenthood