Peruskoulun ja poliisin yhteistyö

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää esimiestehtävissä olevien poliisien ja peruskoulujen rehtoreiden käsityksiä ja kokemuksia koulun ja poliisin yhteistyöstä sekä kokemuksille annettuja merkityksiä. Tämä tutkimus on rajattu vain kouluissa esiintyvän epäsuotuisan käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn - ei poliisin peruskouluissa suorittamiin hälytystehtäviin. Tutkimus pyrki kuvaamaan ja ymmärtämään, millaisia ovat peruskoulun ja poliisin tekemä turvallisuus- ja kasvatusyhteistyö. Lisäksi tutkimus selvitti, millaisia haasteita peruskoulun ja poliisin yhteistyöllä on ja miten sitä voitaisiin kehittää. Tutkimuksen viitekehyksenä toimivat poliisien ja opettajien työnkuvassa tapahtuneet muutokset, teoriat turvallisuudesta, moniammatillisesta yhteistyöstä sekä kasvatuksesta. Tutkimusta viitoittavana tekijänä toimivat myös edellä mainittuihin ilmiöihin liittyvät lait ja asetukset sekä muu yhteiskunnallinen ohjaus. Tutkimus eteni laadulliselle tutkimukselle tyypillisin piirtein. Aineistonhankintamenetelmänä käytin teemahaastattelua. Teemahaastatteluihin osallistui kaksi alakoulun rehtoria ja yksi poliisipäällystön edustaja Kanta-Hämeestä sekä yksi yläkoulun näkökulmaa edustava rehtori, yksi esimiestehtävissä toimiva poliisimiehistön edustaja ja yksi poliisipäällystön edustaja Keski-Uudeltamaalta. Kaikki haastatellut olivat kokeneita omassa työssään ja sen lisäksi myös tehneet käytännössä poliisin ja koulun yhteistyötä. Haastattelemalla koottu aineisto litteroitiin ja järjestettiin uudelleen tutkimuksen teemojen mukaan. Teemoittelun avulla esiin nostetut kokemukset olivat osittain päällekkäisiä ja tästä syystä tutkimusongelmat täsmentyivät vasta aineiston analyysivaiheessa. Pääteemoiksi nousivat peruskoulun turvallisuus- ja kasvatusyhteistyö. Haastatteluissa esille nousi laajasti poliisien ja opettajien näkemyksiä ja kokemuksia yhteistyöstä ja myös pohdintaa siitä, miten yhteistyötä tulisi kehittää. Aineiston analyysi pohjautui haastateltavien puheen sisällön analyysiin. Tätä sisältöä tarkastelin teoriaohjaavasti, yksilöiden näkemyseroja huomioiden. Tutkimustulosten mukaan peruskoulu koetaan turvalliseksi, vaikka yhteiskunnan sekä lasten ja heidän perheidensä ongelmat näyttävätkin lisääntyneen. Turvallisuuden nähdään olevan keskeinen osa koulujen toimintaa ja siihen halutaan panostaa. Turvallisuussuunnittelulla halutaan lisätä koulujen turvallisuutta, mutta turvallisuussuunnitelmiin kirjatut asiat koetaan etäisiksi käytännön työtä tekeville. Peruskoulujen turvallisuuteen tähtäävät toiminnat riippuvat sekä koulun että poliisin työntekijöiden aktiivisuudesta. Peruskouluihin kaivataan lisää yhteisöllisyyttä, johon kaikki peruskouluun liittyvät toimijat olisivat sitoutuneet. Myös poliisin osallistuminen peruskoulujen kasvatustehtävään nähtiin myönteisenä. Yhteistyön avulla saadaan siirrettyä sellaista tietoa oppilaasta tai ilmiöstä, jonka avulla varhainen puuttuminen on mahdollista. Myös molempien osapuolten työmäärä vähenee pidemmällä aikavälillä. Opettajat kokivat myös tärkeäksi poliisin antaman asiantuntija-avun silloin, kun koulun omat kasvatuskeinot eivät riitä ongelman tai asian ratkaisemiseksi. Poliisilla koetaan olevan sellainen auktoriteettiasema lapseen ja nuoreen, että hänen puhettaan uskotaan, olipa kyse oppilashuollollisesta asiasta tai laillisuuskasvatusoppitunnista. Yhteistyön kehittämiseksi toivotut toimenpiteet noudattelevat Opetus- ja kulttuuriministeriön esittämiä suosituksia koulujen turvallisuustilanteen parantamiseksi. Peruskoulun ja poliisin yhteistyö halutaan muuttaa yhteiskunnallisen ohjauksen avulla suosituksesta velvoitteeksi. Tätä kautta toiminnasta tulee tehdä entistä tavoitteellisempaa ja sen vaikutuksia tulee arvioida. Heikko taloudellinen tilanne koetaan estävän yhteistyön tekemistä, mutta toisaalta yhteistyön nähdään olevan myös resursseja säästävää. Viranomaisten tekemään päällekkäistä työtä voidaan vähentää toimivan yhteistyön avulla