Verb Usage in the Narratives of Six-Year-Old Bilingual Children

Kaksikielisyys on Suomessa yhä yleistyvä ja monimuotoinen ilmiö. Kaksikielisiä lapsia on tutkittu suhteellisen vähän ja niin vanhemmat, opettajat kuin puheterapeutitkin tarvitsevat tietoa kaksikielisten lasten tavanomaisen kielenkehityksen piirteistä. Yhtenä tärkeänä kielenkäyttötaitona kerronta edellyttää hyvin kehittyneitä kognitiivisia, kommunikatiivisia ja sosiaalisia taitoja. Lisäksi lasten kerrontataitojen tiedetään ilmentävän kielelliskulttuuriseen yhteisöön sopeutumista sekä ennustavan sosiaalisten taitojen kehittymistä ja koulumenestystä. Tutkimalla kerrontaa saadaankin kattavaa ja arvokasta tietoa lasten kielellisistä ja kielenkäytön taidoista, esimerkiksi sanastosta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kerronnan avulla lähemmin verbejä, jotka ovat oleellisia tekojen, tapahtumien ja asiantilojen ilmaisemiseksi. Verbisanaston niukkuus ja yksipuolisuus saattaa viitata kielellisen kehityksen poikkeavuuteen. Verbisanasto on myös yksi niistä kielen piirteistä, joita tutkimalla voidaan erottaa kaksikielisen lapsen hallitseva kieli. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin 18 kielellisesti tyypillisesti kehittyneen kuusivuotiaan kaksikielisen esikoululaisen verbien käyttöä sarjakuvakerronnassa. Kaikki lapset osasivat vähintään suomea ja englantia. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalista kieliteoriaa. Kertomukset kerättiin äänitteinä englanniksi ja suomeksi. Litteroiduista teksteistä tutkittiin, millaisilla verbiprosesseilla lapset kuvasivat kertomuksen tapahtumia ja kuinka monipuolista verbisanastoa he käyttivät. Kertomuksia tarkasteltiin sekä käytetyn kielen että lapsen sukupuolen perusteella. Lisäksi sukupuolten välisiä eroja tulkittiin tilastollisesti khiin neliötestillä ja kielten välisiä eroja sekä khiin neliötestillä että Wilcoxonin testillä. Tutkimushenkilöt toteuttivat kertomuksissaan eniten materiaalisia ja vähiten mentaalisia verbiprosesseja ja suurin osa lapsista käytti molemmissa tarinoissaan viittä eri prosessityyppiä. Englanniksi ja suomeksi kerrottujen tarinoiden välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa eri verbiprosessityyppien suhteellisessa toteutumisessa tai verbiprosessien lukumäärässä. Kaiken kaikkiaan verbisanasto oli kuitenkin monipuolisempaa suomenkielisissä kuin englanninkielisissä kertomuksissa. Kuusivuotiaana kaksikieliset eivät eronneet verbien käytössä merkitsevästi toisistaan sukupuolen perusteella, mutta yksilötasolla oli huomattavaa vaihtelua. Tutkimuksen lapsijoukko oli otoksena suhteellisen pieni ja taustoiltaan vaihteleva. Tulokset kuvaavat kuitenkin suuntaa-antavasti kuusivuotiaiden kaksikielisten verbien käytön pääpiirteitä sarjakuvakerronnassa. Kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden kaksikielisten lasten verbien käyttöä tulisi tutkia suuremmilla otoksilla ja tarkasti kontrolloiduilla ja eri-ikäisillä tutkimusryhmillä useissa eri viestintätilanteissa, jotta verbien käytön kehitystä ja sen yleispiirteitä pystyttäisiin hahmottamaan. Tietoa voisi käyttää apuna kaksikielisten lasten kielellisen kehityksen tukemisessa ja kielellisten häiriöiden tunnistamisessa