Näennäisyrittäjän oikeudellinen asema Suomessa

Tämä työoikeudellinen tutkielma keskittyy työoikeuden soveltamiseen näennäisyrittäjäasemassa oleviin työn suorittajiin. Näennäisyrittäjyys on yleistynyt viime vuosina niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Suomen lainsäädäntö tunnistaa työn teon muodoista ainoastaan työsuhteisen työn ja itsenäisen yrittäjän harjoittaman työn. Näin ollen näennäisyrittäjyydelle on tärkeää saada täsmällinen määritelmä sekä faktisesti että oikeudellisesti, jotta siihen soveltuvat lait olisi myös mahdollista tunnistaa. Tutkielmassani erityisen mielenkiinnon kohteena näennäisyrittäjyyden määritelmän lisäksi ovat työsopimuslain määrittelemät työsopimuksen tunnusmerkit. Niitä ja muita työsuhteisen työn yleisesti tunnistettuja tunnuspiirteitä tarkastelemalla otan selvää näennäisyrittäjyyden oikeudellisesta luonteesta. Lisäksi sopimusoikeudelliset periaatteet antavat tärkeän näkökulman. Sopimusvapaus korostaa yrittäjävapauksien toteutumisen tärkeyttä yrittäjäsuhteessa. Yrittäjyyden määritelmän sovittaminen näennäisyrittäjyyteen on muutenkin merkityksellistä tutkielmani kannalta. Päähuomio työsopimuksen tunnusmerkkien tunnistamisen jälkeen siirtyy kysymykseen siitä, voidaanko näennäisyrittäjän ja toimeksiantajan välinen suhde katsoa työsuhteeksi. Tämän tutkimuskysymyksen relevanssi on merkittävä. Mikäli työntekosuhteen oikeudellinen luonne todetaan työsuhteeksi toimeksiantosuhteen sijaan, on sillä vaikutuksia sekä näennäisyrittäjään itseensä, työn teettäjään että yhteiskuntaan. Se, että yrittäjälle maksettu korvaus olisi pitänyt olla työntekijälle maksettavaa palkkaa, on sidoksissa myös kiinteästi yrittäjän maksamiin vakuutus-, sosiaaliturva- ja muihin työhön liittyviin maksuihin. Työsuhteessa työnantaja on vastuussa kaikista näistä maksuista, mutta näennäisyrittäjäasemassa ollut onkin joutunut suorittamaan maksut itse. Yhteiskunnallisista vaikutuksista verotukseen liittyvät ovat merkittävimpiä. Tutkielmani keskeisenä havaintona esittelen oikeuskäytännön ja muun analysoitavan aineiston pohjalta, että näennäisyrittäjän oikeudellinen suhde voidaan katsoa työsuhteiseksi. Työsopimuksen tunnusmerkistö täyttyy merkittäviltä osin, ja muodollisten työsuhteisen työn piirteiden toteutuminen tukee tätä. Yrittäjyyden määritelmän on sen sijaan vaikeaa nähdä toteutuvan näennäisyrittäjyydessä. Muiden seikkojen todistaessa työsuhteen puolesta osapuolten yhteiselle tarkoitukselle, joka on yrittäjyyteen viittaava, ei voida antaa kovin suurta painoarvoa