Kokoomuksen oikeistosiiven häiriköt, Kekkonen ja vuoden 1973 poikkeuslaki. Tutkimus Pentti Mäki-Hakolan ja Tuure Junnilan suhtautumisesta Kekkosen uudelleenvalitsemisen turvaavaan lakiin ja muihin Kekkosen valtakauden toimiin

Pro gradu tutkielmani aiheena on kokoomuksen kansanedustajien Pentti Mäki-Hakolan ja Tuure Junnilan vastustus, näkemykset ja toimet Kekkosen uudelleenvalinnan turvaavan vuoden 1973 poikkeuslain muodostamisen ja toteuttamisen yhteydessä. Käsittelyyn nousevat myös lain valmistelu ja eteneminen, sen tausta, perustelut, yleinen suhtautuminen Kekkoseen, tilanne kokoomuksen sisällä ja ns. remonttimiesten näkemykset asiasta. Tutkimusmenetelmänä on historiantutkimus, jota voidaan kutsua myös lähdekriittiseksi menetelmäksi. Tutkimuksen tärkeimpänä aineistona toimivat Mäki-Hakolan ja Junnilan kirjoitukset, puheet, haastattelut ja muu kirjallisessa muodossa oleva materiaali. Lisäksi tutkimukseen liittyen on haastateltu eri toimijoita. Poikkeuslain toteuttamisen yleisinä perusteina käytettiin lähinnä hyviä välejä Neuvostoliittoon ja EEC-sopimuksen solmimisen mahdollistamista, minkä lisäksi Kekkonen oli itse jo aiemmin ilmoittanut, ettei olisi käytettävissä enää tehtävään, ainakaan normaalin menettelytavan mukaisten vaalien kautta. Kokoomuksen sisällä poikkeuslain hyväksyminen ja Kekkosen kannatus taas pohjautui vahvasti toiveisiin päästä hallitusvastuuseen pitkän oppositiotaipaleen jälkeen. Poikkeuslakia ja Kekkosta vastustavia henkilöitä, mukaan lukien Mäki-Hakolaa ja Junnilaa, vastustettiin suuresti myös kokoomuksen sisältä. Tämä ajanjakso olikin puolueen sisäisen hajaannuksen aikaa. Mäki-Hakolan ja Junnilan tärkeimmät perusteet poikkeuslain vastustukselle olivat kansanvallan ja demokratian syrjäyttämisen ongelmat, diktatuurin pelko, suomettumisen uhka ja Kekkosen oma kyseenalainen toiminta. He pyrkivät ajamaan näkemyksiään mm. lehtikirjoituksilla, puheilla, keskusteluilla ja kaikilla muilla mahdollisilla keinoilla kuitenkin tavoitteessaan, eli poikkeuslain estämisessä, epäonnistuen. Kekkosen vastustaminen jatkuikin ainakin jossain määrin siihen saakka kunnes presidentti vuonna 1981 sairauden takia jättäytyi tehtävästään. Kekkosen jäätyä pois ja Neuvostoliiton romahdettua kokoomuksen sisäiset välit alkoivat parantua, vahva vastakkainasettelu päättyi ja tilanne alkoi muutenkin seestyä