Keliakia ikääntyvässä väestössä

Tämä tutkimus "Keliakia ikääntyvässä väestössä" selvitti keliakian esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta, kliinisiä oireita ja gluteenittoman dieetin hyötyä yli 50 -vuotiailla. Tutkimusaineisto koostui Päijät-Hämeen maakunnassa asuvasta 2815 satunnaisesti valitusta 52-74 -vuotiaasta henkilöstä, jotka osallistuivat ikääntymistä, hyvinvointia, terveyttä ja palvelutarpeita koskevaan tutkimukseen (Ikihyvä Päijät-Häme). Aineistosta selvitettiin ensin osallistujien oman ilmoituksen perusteella keliakiaa sairastavat henkilöt, joiden keliakiaa oli diagnostisoitu ennen tutkimuksen aloittamista, ns. kliinisin oirein löydetyt -keliaakikot. Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta seulottiin verestä immunoglobuliini A-luokan kudostransglutaminaasi vasta-aineet (tTGA). Henkilöille, joilla oli vasta-aineita (tTGA positiiviset), tarjottiin mahdollisuus ohutsuolen näytepalan ottoon keliakian toteamiseksi. Samanlainen seulonta tehtiin uudelleen kolmen vuoden kuluttua. Henkilöitä, jotka osallistuvat molempiin seulontoihin, oli 2216. Serokonvertoituneille henkilöille tarjottiin mahdollisuus ohutsuolen koepalan ottoon. Gluteenitonta dieettiä suositeltiin kaikille uusille keliaakikoille. Sekä aiemmin että seulonnalla todetuilta keliakiaa sairastavilta potilailta selvitettiin sairaudet, suolistovaivat ja oireet ennen keliakian toteamista, sukuhistoria, elämänlaatu sekä gluteenittoman dieetin noudattaminen. Ensimmäisestä seulonnasta löytyneitä keliakiaa sairastavia pyydettiin seurantaan. Dieetin tehoa arvioitiin ottamalla uusi koepala ohutsuolesta noin vuoden kuluttua. Gluteenittoman ruokavaliohoidon hyötyä arvioitiin myös laboratoriotutkimuksilla ja luuntiheysmittauksella ennen dieettiä ja 2-3 vuoden kuluttua dieetin aloituksen jälkeen sekä henkilökohtaisella haastattelulla. Potilaat täyttivät lisäksi vatsaoireita ja elämänlaatua selvittävät kyselylomakkeet. Aineistosta löytyi 26 kliinisin oirein löydettyä keliaakikkoa ja seulomalla löydettiin 35. Kolmen vuoden kuluttua uusitussa seulonnassa tutkimusaineistosta löytyi viisi serokonvertoitunutta keliakiaa sairastavaa henkilöä, joten keliakian vuosittainen ilmaantuvuus (insidenssi) oli 75/100 000. Keliakian koepalalla varmistettu esiintyvyys (prevalenssi) lisääntyi kolmen vuoden seurantajakson aikana 2.13%:sta 2.34%:iin, ja keliakiaa sairastavien ja tTGA seropositiivisten yhteenlaskettu esiintyvyys 2.45%:stä 2.70%:iin. Aineiston keliaakikoista kolmasosalla (28%) oli toteamishetkellä keliakiaan liitetyt klassiset oireet, 35%:lla vähäisiä oireita, ja täysin oireettomia oli 38%. Viidellä potilaalla (8%) oli pahanlaatuinen tauti, ja heistä kahdella ohutsuolilymfooma. Neljällätoista (20%) oli keliakiaan liitetty autoimmuunitauti, 27:llä (39%) alentunut luustontiheys. Myöntyvyys dieettihoitoon oli hyvä: vain kolme potilasta ei aloittanut gluteiinitonta ruokavaliota. Heillä, jotka suostuivat seurantaryhmään, oli ennen ruokavaliohoitoa subkliininen raudanpuute, sillä seerumin keskimääräinen ferritiinitaso oli matala. Gluteeniton dieetti korjasi ferritiiniarvot normaalitasolle ja nosti merkittävästi keskimääräisiä vitamiini B12, D25 ja foolihappoarvoja sekä paransi luuntiheyttä. Vatsaoireet helpottuivat, mutta elämänlaatu ei keskimäärin muuttunut. Tämä tutkimus osoitti, että keliakia vasta-aineet ja keliakia voivat ilmetä vasta myöhemmällä iällä. Keliakian esiintyvyys tässä aineistossa oli korkeampi yli 50 -vuotiailla kuin on raportoitu nuoremmassa ikäryhmässä. Kuten nuoremmassa ikäryhmässä monilla yli 50 -vuotiailla oli ennen keliakiadiagnoosia vain vähäisiä oireita tai he olivat jopa oireettomia. Kuitenkin retrospektiivisesti tarkastellen valtaosalla seulomalla löydetyistä keliakiapotilaista voitiin todeta keliakiaan liitetty sairaus, oire tai löydös, josta keliakiaa olisi voinut epäillä. Riskiryhmässä sairastua keliakiaan ovat, ikään katsomatta, keliakiaa sairastavien ensimmäisen asteen sukulaiset, autoimmuunisairautta, osteopeniaa tai osteoporoosia sairastavat, vähä-energisen murtuman saaneet, anemiasta tai vitamiinin puutteista tai lievistä vatsaoireista kärsivät henkilöt. Gluteeniton dieetti paransi lievät oireet, korjasi imeytymishäiriöt ja paransi luuntiheyttä muttei huonontanut elämänlaatua, joten myös vanhempi ikäryhmä hyötyy dieetistä. Yli 50 –vuotiaiden keliakian aktiivinen seulonta riskiryhmissä on suositeltavaa, koska ikä ei suojaa keliakian puhkeamiselta.This dissertation "Coeliac disease in the elderly population" addresses the prevalence, incidence and clinical picture of coeliac disease (CD) and the benefit of gluten-free diet (GFD) in a population-based sample of individuals aged 50 years or more in Päijät-Häme province in Finland. The study comprised 2,815 randomly selected subjects 52–74 years of age. The subjects participated a follow-up research project on ageing and well-being entitled Good Ageing in Lahti Region (GOAL). Clinical cases of CD were recorded and all subjects were screened with immunoglobulin A (IgA) class tissue transglutaminase (tTGA) antibodies. Seropositive subjects underwent small bowel biopsy. A second screening in the same population was carried out three years later, now comprising 2,216 individuals. tTGA seroconversion cases were confirmed with small bowel biopsy. All new coeliac cases were placed on GFD, and a control biopsy was carried out after one year. Their family and disease history, symptoms and dietary compliance were elicited. CD patients adhering to GFD were followed up for three years. The effect of GFD was evaluated by laboratory parameters and bone density measurements, personal interview and questionnaires about gastrointestinal (GI) symptoms and quality of life (QoL). In 2005 of the 2,815 GOAL -participants 26 reported clinically detected CD and the screening of the population found an additional 35 CD patients. In 2008 five new cases were found among previously seronegative individuals, giving an annual incidence of 75 /100 000 CD in this study population. The prevalence of biopsy-proven CD increased within three years from 2.13% to 2.34%, and the overall prevalence of biopsy-proven and seropositive cases from 2.45% to 2.70%. Twenty-eight per cent of clinically detected and screen-detected CD patients had classic and 35% subtle symptoms, 38% were symptom-free at the time of diagnosis. Five (8%) had malignant disease, two of them small bowel T cell lymphoma. Fourteen (20%) had an autoimmune condition known to be associated with CD. Twenty-seven (39%) had low bone mineral density (BMD). Dietary compliance was good; only three out of 66 patients did not adhere to GFD. At the time of diagnosis of CD the mean serum ferritin values were in general low, indicating subclinical or manifest iron deficiency, which was restored on GFD. The diet also significantly increased vitamin B12, vitamin D and erythrocyte folic acid levels and improved BMD. The alleviation of GI symptoms was evident and QoL remained unchanged. The study showed that positive serology and CD may appear later in life. The prevalence of CD was higher in patients 50 years of age or more than that reported in younger individuals. Like younger patients, many had only subtle symptoms or were even asymptomatic. However, in retrospect the majority of screen-detected patients had signs, symptoms or conditions associated with CD, which would suggest an increased risk of CD. Regardless of age those at risk are first-degree relatives of CD patients, patients with autoimmune diseases, osteoporosis or osteopenia, low-energy fractures, anaemia or vitamin malabsorptions or subtle abdominal symptoms. Abdominal complaints were alleviated on GFD, and signs of malabsorption when present improved, but QoL did not deteriorate, so ageing CD patients benefit from GFD. Active case-finding by serological screening in at-risk groups is encouraged, since ageing does not protect against CD