Tutkimusetiikka ja eettisyys sosiaalityön tutkimuksessa. Postmoderni näkökulma sosiaalityön tutkimuksen etiikkaan.

Tässä pro gradu -tutkielmassa jäsennetään sosiaalityön tutkimusetiikasta ja tutkimuksen eettisyydestä kirjoitettua angloamerikkalaista ja kotimaista tutkimuskirjallisuutta. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisista konstruktioista sosiaalityön tutkimusetiikka ja eettisyys sosiaalityön tutkimuksessa rakentuvat. Tutkielma on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus. Tutkielman tiedollinen näkökulma on postmoderni. Tutkielman pääasiallisimpina lähdeteoksia ovat sosiaalityön tieteellisissä lehdissä julkaistut artikkelit, jotka käsittelevät sosiaalityön etiikkaa ja erityisesti tutkimuksen etiikkaa. Tutkimuskirjallisuutta analysoidaan postmodernin perspektiivin kautta. Tarkastelun kohteena oleva tutkimuskirjallisuus on pääasiassa sosiaalityön alalla julkaistua, mutta rajaus ei ole täysin ehdoton, vaan tutkielmassa käytetään myös yleisemmin sosiaali- ja yhteiskuntatieteellistä tutkimuskirjallisuutta sosiaalityön oman tutkimuskirjallisuuden tukena. Tutkittavaa tieteellistä kirjallisuutta on rajattu ajallisesti siten, että pääasiallisesti se on julkaistu 1990-luvun lopulta alkaen. Sosiaalityön tutkimuksen etiikka rakentuu kahdesta suunnasta. Tarkastellussa tutkimuskirjallisuudessa vallitsee jännite lääketieteellisen tutkimusetiikan ja postmodernin tutkimusetiikan välillä. Ensinnäkin etiikkaa rakennetaan regulatiivisesti tutkimuseettisten ohjeistojen, normien ja lainsäädännön avulla. Tällainen sääntelevä tutkimusetiikka heijastelee kokonaisyhteiskunnallisia intressejä ja pohjautuu suurelta osin lääketieteelliseen tutkimuseettiseen traditioon. Postmodernin perspektiivistä vahva normikokonaisuus rakentuu problemaattiseksi, sillä normit yhdenmukaistavat ja tasapäistävät sosiaalityössä tutkittavia ilmiöitä ja ihmisiä, mikä merkitsee diversiteetin vaientamista. Toiseksi etiikkaa rakennetaan tutkimuksen eettisyyttä konstruoivien valintojen avulla, mihin kytkeytyy vahvasti myös ajatus postmodernisti orientoituneesta tutkimuksen etiikasta. Näissä periaatteissa on kyse sosiaalityön näkökulman sisällyttämisestä yleismaailmallisiksi katsottuihin eettisiin periaatteisiin. Lisäksi näihin kytkeytyvät tavoitteet sosiaalityön eettiseksi velvoitteeksi kutsutusta hyvän rakentamisesta. Näiden periaatteiden ja tavoitteiden toteuttaminen edellyttää postmodernin perspektiivistä sosiaalityön tutkijalta tiedostamista, sensitiivisyyttä ja reflektiota. Tutkielmassa jäsennetään myös sosiaalityön tutkimuksen eettisiä erityiskysymyksiä. Nämä erityiskysymykset kietoutuvat sekä tutkimusetiikan että eettisyyden konstruktioihin. Tutkimuskirjallisuudessa sijaitseva jännite lääketieteellisen ja postmodernin etiikan välillä palaa vahvasti kysymykseen eettisten ohjeistojen mahdollisuuksista ja tarkoituksenmukaisuudesta. Tutkielmassa argumentoidaan, että eettisiin ohjeistoihin tukeutuminen ei riitä turvaamaan tutkimuksen eettisyyttä, mikä korostaa neuvottelevan, kommunikatiivisen ja paikallisen eettisen päätöksenteon merkitystä. Avainsanat: sosiaalityön tutkimus, tutkimusetiikka, eettisyys, tutkimuksen etiikka, postmodern