Työkyvyttömyyseläkkeelle vai töihin? Alentuneen työkyvyn omaavien näkökulmia työllistymismahdollisuuksiinsa

Tutkimuksen kohteena ovat työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden kuvaamat työssä pysymistä tai työhön paluuta estävät ja edistävät mekanismit. Erikseen tarkastellaan työelämän, terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen toimijoita ja toimintatapoja. Tutkimuksen aineiston muodostavat kahdenkymmenen työkyvyttömyyseläkettä hakeneen teemahaastattelut. Tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden kuvauksista kävi ilmi, että vaikka heistä useimmat olivat valmiita ja halukkaita jatkamaan palkkatyössä, työelämässä jatkamista tai sinne paluuta vaikeuttivat useat työelämän luonteeseen, terveydenhuoltojärjestelmän hajanaisuuteen sekä sosiaalivakuutuksen byrokraattisuuteen ja huonoon tiedonkulkuun liittyvät tekijät. Eläkkeenhakijat kokevat tutkimuksen valossa työllistymismahdollisuutensa huonoiksi työllisyystilanteen ja työelämän luonteen takia. Terveydenhuollossa ei tutkimuksen valossa muodostu yleiskuvaa potilaasta. Potilaat eivät koe tulevansa kuulluksi omien vaivojensa asiantuntijoina, lääkärit vaihtuvat jatkuvasti, tapaamisajat ovat lyhyitä, hoito on usein oireisiin keskittyvää ja tiedon liikkumisessa eri osa-järjestelmien ja kuntien välillä on ongelmia. Hoitojonot ovat pitkiä ja kelan toimintatavat eivät edesauta työhön paluuta. Sosiaalivakuutuksen toimijoiden kanssa asioiminen koetaan byrokraattiseksi ja tiedon hankkiminen esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseksi vaikeaksi ja työlääksi. Työelämään paluuta edesauttaa toisaalta yksilöllinen hoito ja kohtelu, sekä tieto, ohjaus ja suunnitelmallisuus hoidossa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että samalla kun järjestelmissä tulisi tehdä päätöksiä enemmän tapauskohtaisesti, tulisi pyrkiä yhtenäiseen, kaikkia koskevaan, helposti ymmärrettävään ja oikeudenmukaiseen menettelykokonaisuuteen. Työkyvyttömyyseläkkeen hakemisen prosessia ja terveydenhuollon toimintaa voisi kehittää johdonmukaisemmaksi esimerkiksi kehittämällä tiedonkulkua eri osa-järjestelmien sisällä ja välillä. Lisäksi tarvitaan inhimillistä suhtautumista alentuneen toimintakyvyn omaavaa kohtaan työnantajan, terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen toimijoilta, sekä tämän kokonaistilanteen hahmottamista