Lasten ja nuorten koulutusohjelmassa opiskelevien lähihoitajaopiskelijoiden kiinnittyminen opintoihin

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella lähihoitajaopiskelijan opintoihin kiinnittymistä ja ammatillisen identiteetin rakentumista. Aineistoni avulla kartoitan lähihoitajien osalta sitä, millaiset kokemukset ovat saaneet opiskelijan hakeutumaan lähihoitajan ammattiin. Pyrin myös tarkastelemaan, miten lähihoitajaksi kouluttautumisen ja työelämässä vietetyn ajan kokemukset ovat motivoineet opiskelijoita. Lähihoitajaopiskelijat kiinnittyvät opintoihinsa ja kehittävät rakentuvaa ammatillisuuttaan hyvin erilaisin tavoin: monipuolisesti ja yksilöllisesti. Tutkimusaineiston mukaan kiinnittymistapoja oli lähestulkoon yhtä monta kuin oli tutkimukseen osallistuneita opiskelijoitakin. Opintoihin kiinnittymiseen vaikuttaa koulutuksessa saatava tuki ja palaute, mielenkiinto alaa kohtaan, harjoittelukokemukset, onnistuminen kokemukset sekä opiskeluaiheiden etenemistahdin sopivuus itselle. Nämä tiedot ovat osa Pro gradu -tutkielmani tutkimustuloksia, jossa tutkin lapsiin ja nuoriin erikoistuvien lähihoitajaopiskelijoiden opiskeluihin kiinnittymistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä opiskeluprosessin aikana ja näin ollen myös sitä, miten opiskelijoiden ammatti-identiteetti lähtee opiskelun aikana rakentumaan. Haastattelin kahta lähihoitajaopiskelijaa ja teetin 31:lle lapsiin ja nuoriin suuntautuvalle opiskelijalle avoimen kyselylomakkeen. Haastattelujen ja kyselylomakkeen pohjalta löysin opiskelijoiden motivaatioon liittyviä tekijöitä ja myös sen, että opintoja haittaavina tekijöinä tutkimuksessa olivat pääasiallisesti eri opintojen järjestelyihin, organisointiin ja ohjaukseen liittyvät tekijät. Myös opetushenkilöstön opetustaidoissa koettiin olevan parantamisen varaa. Opiskelijat rakentavat identiteettiään yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Ryhmä ja yhteisö tukee merkittävästi näiden opiskelijoiden kehittymistä. Toisten kokemukset ovat tärkeitä oman identiteetin kehittymisen ja oman ammatillisuuden arvioimisessa. Myös opiskeluihin kiinnittymisessä opiskelijat korostavat muiden opiskelijoiden, opettajien ja saamansa palautteen merkitystä. Muihin vertaisopiskelijoiden ryhmäytyminen koettiin tehostavan itsenäistä opiskelua ja muilta opiskelijoilta saatu henkinen ja tiedollinen tuki saattoi olla ratkaisevaa niissä kohdissa, joissa opettajan tuki oli saavuttamattomissa. Tutkimukseen osallistui myös toki opiskelijoita, joille kiinnittyminen opintoihin tuntuu epämotivoivalta, ammatillisuuden rakentuminen tuntuu työläältä ja kipinä varhaiskasvatuksen kentälle häilyvältä. Nämä opiskelijat olivat ajautuneet opiskelemaan lähihoitajiksi hyvin yksilöllisesti ja satunnaisista syistä, muun muassa siksi, etteivät olleet päässeet opiskelemaan minnekään muualle ja heillä on aikeissa hakea heti seuraavana keväänä opiskelemaan muualle. Yhtenä tutkimustuloksena onkin muiden opiskelijoiden turhautuminen opiskelupaikkojen hukkakäyttöön ja he toivoivatkin, että jatkossa opiskelijoiden sisäiseen motivaatioon ja kiinnostuksen kartoittamiseen kiinnitettäisiin tarkemmin huomiota jo valintamenettelyissä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lähihoitajakoulutuksessa, kun halutaan ymmärtää ja tukea nuorten ammatillisuuden kehittymistä. Empiirisen tutkimuksen metodologinen perusta on hermeneuttis-fenomenologisessa tieteenfilosofiassa. Kiinnostavaa on sekä kokemus että merkitykset ja myös opiskelijoiden tunteet ovat olennaisia opintoihin kiinnittymisen ja ammatillisuuden kehittymisen kannalta