Sisäisen tarkastuksen organisointi ja toimivuus valtion ulosottovirastoissa

Valtion taloushallintoa on uudistettu merkittävästi 2000-luvulla. Erityisesti viime vuosina on kiinnitetty huomiota valtion laitosten ja virastojen tulostavoitteiden mukana tuomiin riskeihin. Sisäisestä tarkastuksesta on säädetty talousarvioasetuksen 70 §:ssä ja säädösten nojalla johdon on järjestettävä sisäinen tarkastus, jos siihen katsotaan olevan tarvetta sisäisen valvonnan menettelyjen johdosta. Lisääntyneet vaatimukset toiminnan tuloksellisuuden tehostamiseksi edellyttävät organisaation toimintojen kriittistä tarkastelua ja niiden uudelleen järjestelyjä. Organisaatioiden strategisessa suunnittelussa, tavoitteenasettelussa ja jokapäiväisessä toimintojen johtamisessa tulee ottaa huomioon riskit, jotka voivat haitata tulos- ja toimintatavoitteen saavuttamista. Kokonaisvaltaisen riskienhallinnan ohella tulee viraston huolehtia sisäisen valvonnan toteutumisesta sekä edistää hyvän hallintotavan toteutumista päätöksenteossa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten sisäinen valvonta ja sisäinen tarkastus toteuttavat tuen antamisen johdon ohjaukseen sekä valvontaan. Tarkoituksena oli myös luoda teoreettinen katsaus kansainvälisiin standardeihin COSO-IC sisäisen valvonnan osalta, COSO-ERM riskienhallinnan osalta ja julkisen sektorin käyttöön suunnatun INTOSAI-standardien. Lisäksi tutkielman tavoitteena oli selvittää valtion hallinnon sisäisestä valvonnasta annettuja säädöksiä, ohjeita, sääntöjä ja hyvän hallinto- ja johtamistavan ohjeistusta sekä käytännön työkaluksi sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan arviointikehikkoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Suomen valtion ulosottovirastojen organisaation taustaa sekä selvittää niiden sisäisen tarkastuksen rooli ja toimivuus suhteessa johdon ohjaukseen ja valvontaan. Ulosotossa on tavallisimmin kysymys rahasaatavien perinnästä. Ulosottovirastojen toiminnassa liikkuu kahdenlaista rahaliikennettä, valtion talousarvion budjettiraha sekä ulosoton perimät rahasaatavat eri sidosryhmille. Ulosottovirastojen toiminta perustuu pitkälti verorahoitteiseen budjetointiin ja tilivelvollisuusperiaatteeseen. Ulosottovirastojen rahaliikenteeseen liittyy toiminnan riskejä, ja näitä riskejä pyritään hallitsemaan toimintaa kehittämällä käyttäen apuna sisäistä tarkastusta. Sisäisen valvonnan tehtävänä on varmistaa virastojen toiminnan tuloksellisuus ottaen huomioon riskit ja antaa tukea johdolle ohjaukseen ja valvontaan. Johtamiseen ja hallintoon vaikuttavat eri normit, ulosottoviraston työjärjestys ja sisäisen valvonnan ohje sekä myös persoonallinen ja kulttuurillinen toimintaympäristö