Valtion virkamiehen oikeudenmukainen asema suhteessa työnantajaan – esimerkkinä kannustava palkkajärjestelmä

Tutkimuksessa selvitetään valtion virkamiehen oikeudenmukaista asemaa suhteessa työnantajaan. Esimerkkinä on käsitelty valtion uutta kannustavaa palkkajärjestelmää. Tutkimusaihe liittyy läheisesti työ- ja virkasuhdeoikeuteen. Taustalla on kuitenkin vahvasti oikeuspolitiikka ja -sosiologia. Ammattijärjestötoiminnan kautta myös puoluepolitiikka ja sitä kautta myös yhteiskuntaan liittyvät elintärkeät asiat, kuten yhteiskuntarauha, lakot, työseisaukset ja työsulut, sivuavat aihetta. Jo 1980-luvulla on todettu, että työehtosopimukset ovat työoikeudessa tärkeämmät kuin työehtosopimuslaki. Hiljattain käyttöönotettu uusi palkkajärjestelmä on herättänyt runsaasti keskustelua ja pientä kapinaakin. Käyttöönottoa alettiin suunnitella tilanteessa, jossa Suomessa oli satojatuhansia työttömiä. Keskustelussa on ytimenä ollut se, soveltuvatko liikemaailman palkkaperusteet esimerkiksi yliopistoihin ja merkittävää julkista valtaa sisältäviin tehtäviin. Niin ikään on pohdittu sitä, onko uusi palkkajärjestelmä ja sen soveltaminen oikeudenmukainen, kannustava ja kilpailukykyinen yksityiseen sektoriin verrattuna. Tutkimuksessa oleva aihepiiri ei ole kaikilta osin teoreettisesti lähestyttävissä tai objektiivisesti tarkasteltavissa, koska kyseessä ovat osin subjektiiviset tuntemukset. Oikeudenmukaisuustuntemuksessa on oleellista myös vertailu. Olosuhteisiin ja tiettyyn palkkatasoon tottumisella, taloudellisilla suhdanteilla, asuntojen hinnoilla ja yleisellä elintasolla on merkitystä. Näin ollen myös yleinen suhtautuminen virkamiehiin ja esimerkiksi työolosuhteet yksityisellä sektorilla vaikuttavat siihen, miltä virkamiehestä työnteko tuntuu ja miltä elämä ylipäätään virkamiehestä maistuu. Tutkielmassa tarkastellaan lyhyesti virkamiesten merkitystä yhteiskunnassa. Lisäksi selvitetään virkamiesten aseman kehittymistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lainsäädännön ja muiden kirjallisten lähteiden avulla, onko virkamiehen asema ollut, onko se ja voiko se ylipäätään olla, oikeudenmukainen työnantajaan verrattuna. Oikeudenmukaisuus on tässä yhteydessä jossain määrin eri asia kuin virkamiehen oikeudellinen asema tai virkamiehen oikeudet ja velvollisuudet. Se on sukua käsitteille tasavertaisuus, solidaarisuus ja demokraattisuus, kun ajatellaan virkamiehen etuihin ja velvollisuuksiin vaikuttavien säädösten, päätösten, sopimusten ja ratkaisujen tekemistä sekä niiden noudattamisen valvontaa ja ennen kaikkea sitä, kuinka virkamies itse voi vaikuttaa näihin asioihin. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, liittyykö virkamiehen ja työnantajan välisiin suhteisiin ja erityisesti palkkaukseen oikeudenmukaisuusongelmia. Lisäksi tarkasteltiin muun ohella sitä, voidaanko uuden palkkajärjestelmän soveltamisessa noudattaa hallintolain esteellisyyssäädöksiä. Ongelmia löytyi, siksi selvitettiin haastatteluin mahdollisten ongelmien syy-yhteyttä esimerkiksi työn kannustavuuteen, työssä viihtymiseen, työpaikkavaihtuvuuteen, työtyytyväisyyteen, sairastavuuteen ja eläkkeelle siirtymisikään. Aihepiiriin liittyvät määritelmät ja käsitteet ovat olennaisia. Käsitteet virkamies ja oikeudenmukaisuus on käyty läpi tekstiosassa. Luettavuuden vuoksi pääosa käsitteistä on kuitenkin koottu liitteeseen. Osa käsitteistä on jäänyt sopimuksissa määrittelemättä. Ne tulisi ehdottomasti määritellä seuraavissa sopimusneuvotteluissa. Tutkimuksessa on sähköpostitse pyritty ”haastattelemaan” keskus- ja pääsopijajärjestöjen puheenjohtajia sekä esimerkkivirastoiksi valittujen virastojen järjestöjen puheenjohtajia ja pääluottamusmiehiä. Haastattelujen tavoitteena oli selvittää mahdollisimman monipuolisesti, kuinka uudet palkkajärjestelmät toimivat. Vastauksia saatiin noin 25 eri henkilöltä. Haastatteluissa on esitetty 12 kysymystä, jotka käyvät ilmi vastauksineen (noin 200) liitteestä 2. Työssä pyrittiin haastattelemaan erikseen myös työnantajan edustajia, tulokset olivat tältä osin laihoja. Työnantajaa ei asia enää taida kiinnostaa. Ongelmiksi UPJ:ssä on koettu: Kannustavuuden puuttuminen erityisesti takuupalkalla olevien osalla, ammattijärjestöjen vaikutusvallan pienentyminen, ammattitaidon arviointitapa ja olemattomat muutoksenhakumahdollisuudet. Niin sanottu palkkojen linjaaminen ei ole käytännössä toiminut. Tutkimuksessa löydettiin ongelmiin miltei kolmekymmentä ratkaisuehdotusta tai ainakin viitettä niistä keinoista, joilla mahdollisia ongelmia voidaan vähentää