Kirurgisen potilaan kotona selviytyminen leikkauksen jälkeen

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kirurgisen potilaan kotona selviytymistä leikkauksen jälkeen sekä selvittää, miten sairaalassa annettu ohjaus tukee potilaan kotona selviytymistä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puhelinhaastattelua. Tutkimukseen kirjallisen luvan antaneille potilaille soitettiin 3-14 vuorokautta kotiutuksen jälkeen. Tutkimusjoukko muodostui 103 vastaajasta, jotka olivat olleet hoidettavana tavallisella kirurgisella vuodeosastolla. Tutkimusta varten laadittiin strukturoitu mittari. Mittari muodostui neljästä osiosta, joissa esitettyihin väittämiin potilaat vastasivat puhelimessa kouluarvosanoilla 4-10. Potilaan kotona selviytyminen jaoteltiin tiedolliseen ja toiminnalliseen selviytymiseen ja sairaalassa annettu ohjaus potilaan tiedonsaantiin ja kokemuksiin hoitohenkilökunnan toiminnasta ohjaustilanteissa. Aineiston analysoinnissa käytettiin korrelaatioita, t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysia. Lisäksi käytettiin ristiintaulukointia, frekvenssi- ja prosenttijakaumia sekä keski- ja hajontalukuja. Avoimien kysymysten vastaukset analysoitiin sisällönerittelyllä. Mittarin todettiin olevan melko validi ja reliaabeli Cronbachin alpha -kerrointen ollessa kaikilla osioilla > .80. Potilaiden antamat arvosanat jaoteltiin kolmeen luokkaan, huonoon (4-5.99), tyydyttävään (6-7.99) ja hyvään (8-10) arvosanaan. Tulosten perusteella voitiin todeta potilaiden tiedollisen ja toiminnallisen selviytymisen sekä sairaalassa annetun ohjauksen olleen hyvän tasoista. Tiedollisessa selviytymisessä potilaat olisivat halunneet enemmän tietoa haavanhoidon tarkkailusta. Toiminnallista selviytymistä olivat hankaloittaneet kodin siistinä pitäminen, kivun hoito ja kaupassa käynti. Alle 45 -vuotiaat kokivat toiminnallisesti selviytyneensä huonommin kuin vanhemmat potilaat. Leikkauksen jälkeen 20 potilasta oli tarvinnut yhteydenottoa joko osastolle tai muuhun terveydenhuollon yksikköön. Yhteydenottojen syinä olivat yleisimmin kivun- ja haavanhoitoon liittyneet ongelmat. Yli puolet potilaista oli tarvinnut apua päivittäisissä toiminnoissaan. Sairaalassa ollessaan potilaat olisivat kaivanneet lisätietoa haavanhoidon komplikaatioista, liikkumisen rajoituksista leikkauksen jälkeen ja kipulääkityksestä. Alle 45 -vuotiaat suhtautuivat saamaansa tietoon kriittisemmin kuin vanhemmat potilaat. Potilaat toivoivat hoitajilta enemmän aikaa ohjaukseen ja potilaan elämäntilanne tulisi huomioida ohjausta annettaessa. Sairaalassa annetulla ohjauksella oli merkitystä potilaiden kotona selviytymiseen. Suullisissa palautteissaan potilaat olivat pääosin tyytyväisiä kotona selviytymiseensä ja saamaansa hoitoon. Hoitajien kiire koettiin negatiivisena. Palautteenanto puhelimessa koettiin melko helpoksi. Tutkimuksessa saatuja tuloksia voidaan käyttää hyödyksi kehitettäessä käytännön hoitotyötä. Avainsanat: kirurginen potilas, selviytyminen, potilaan ohjaus, puhelinhaastattel